Muistaakseni joskus 90-luvulla Suomessakin kaatoi ihmisiä petiin ”shanghailaiseksi” kutsuttu influenssavirus? Joku sellainen kaatoi kai minut viime viikolla. Tai ensin en suostunut kaatumaan, vaan yritin taistella vastaan pyöräilemällä 5h kaupunkipyöräilylenkin (French Concession), käymällä ostoksilla (räätälimarkkinat, silmälasimarkkinat, feikkimarkkinat...), ulkona syömässä (Gintei Teppanyaki).  Oireina olivat ensin kurkkukipu, päänsärky, lihassärky, vuotava nenä, jotka muutaman päivän jyllättyään muuntuivat yskäksi ja tahmeaksi edestakaisin lilluvaksi limamassaksi kurkun tukkona, ja poskionteloissa asti pullottavana räkämuodostumana.

Niin sitten kuitenkin kävi, että tauti otti ylivallan, ja jo yhden unettoman yön jälkeen (jonka vietin siis minä itse, ja Pertti, ja yskintäni taukoamattomuuden ja talomme äänieristykset huomioonottaen varmaan muutama naapurikin) suostuin menemään lääkäriin.
Diagnoosi jäi inansa epäselväksi, mutta ainakaan keuhkoista ja korvista ei (kai?) löytynyt mitään ylimääräistä.  Tohtorisetä oli sitä mieltä, että ongelma pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä, ja kirjoitti sitten varmuuden vuoksi melkoisen hevoskuurin pillereitä:  Anticol, Clarinase, Tylenol, Azithromycin, ja päälle vielä Yinhuang Hanpian! Heti ensimmäisen annostuksen jälkeen yskä loppui kuin seinään, ja räkä ja lima kurkusta katosi. Ja olokin muuttui heti paljon kevyemmäksi, tilulii, aivan kuin leijailisin ilmassa...

Eli jälleen kerran tuli todistettua, että aina ei voi voittaa. Minä kun niin kuvittelin vielä viimeiset päivät nautiskelevani Shanghain lämmössä lenkkeillen ja saleillen, ja kiertäväni vielä pari kamerakierrosta kaupungilla, auringonpaisteessa ja +30 lämmössä, välillä terassilla istuskellen ja ihmisvilinää katsellen. Kaikki mitä olen nyt jaksanut tehdä, on ollut yrittää inventoida tavaroitamme: mitä lähtee mukaan matkalaukuissa, ja mitä jää konttiin seilailemaan 6-7 viikoksi. Ja käydä harva se päivä Shanghai East International Medical Centerissä Dr. Jaesonin poppamieskäsittelyssä ja fysikaalisessa hoidossa, toivoen että olkapääni saataisiin jonkinlaiseen kuntoon.

No ja ihan vähän on vielä pitänyt kiertää viime hetken ostoksiakin tekemässä: ainahan se viime hetken paniikki (kuulemma) iskee, vaikka olisi kuinka hyvin valmistautunut? Vielä viimeisellä viikolla on teetetty mekkoa ja pukua ja paitoja ja silmälaseja ja tauluja, ja pitäisköhän vielä sitä, entä pitäiskö tätä...?

Matkalaukut on nyt kuitenkin jo koepunnittu, ja kontinpakkaajat tulevat huomenna aamulla klo 9:30, jonka jälkeen kärvistellään vielä päivä typötyhjässä huushollissa ja keskiviikkoaamuna lennetään kotosuomeen!

Juuri nyt on olo äitienpäiväbrunssin jälkeen pullea, mutta haikea! Kulunut vuosi on mennyt tosi nopeasti. Ja vaikka kaikki ei aina ole sujunut ihan putkeen, palaamme kuitenkin kotiin upeaa elämänkokemusta rikkaampana. Olen oppinut paljon ihmisten erilaisuudesta, ajattelutapojen ja kulttuurien eroavaisuuksista, ystävyydestä, parisuhteesta, suomalaisuudesta, ja ihan vaan erilaisesta arjesta. (nimim. vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaasuhellan ääressä.)

Muistelen kulunutta vuotta lämmöllä; muutama tuhat valokuvaani auttaa omalta osaltaan muistelemisessa..

Siitä, miten kaikki ei aina suju: eihän tämä kuvien lisääminen tänne näköjään onnistu edelleenkään... =) Mutta: ajattele positiivisesti: nettiyhteys toimii tänään!!


 

Huhtikuussa iloksemme saapui lisää Suomi-vieraita: Raija-Liisa ja Risto Viialasta. Juuri ehdittiin sopivasti itsekin takaisin pikamatkaltamme Kiotosta - purettiin siinä sitten yhdessä matkalaukkuja.
 
Nämäkään matkalaiset eivät olleet koskaan ennen käyneet Kiinassa, niin että ihmeteltävää taas riitti. Yritin kaupungilla kierrellessämme kiinnittää heidän huomionsa omituisuuksiin/erikoisuuksiin, koska tiedän, että silmät/korvat/nenä eivät pysty niin paljon kerralla huomioimaan. Hersyvät naurut saivat taas paikalliset pyjamissaan, pienet lapset halkiohousuissaan, kadunvarsien mitä moninaisimmat yrittäjät: suutarit, räätälit, summuut kengänkolistajat...

Ensimmäisen päivän ensimmäiset Tsingtaot nautittiin Jin Maon Grand Hyattin lobbybaarissa, 54. krs.  Perttikin pääsi mukaan, koska sattui juuri sopivasti paikallinen hautojenlakaisuvapaapäivä. Matkalla YuYuaniin, katuvihannesten ja rähjäisten ulkokeittiöiden kautta, eksyimme vahingossa pieneen temppeliin, Coastal White Cloud Temple. Uusi tuttavuus minullekin. Samoin oli Wild Animal Park, jossa pääasiallisena kohteenamme olivat pandat. Ei-niin-uusi-tuttavuus oli Shanghai World Financial Centerin 91. kerroksen baari, jossa olemme käyneet tasan kaikkien vieraiden kanssa.

Pertti ja Risto kävivät koeajamassa meidän uudet Dahon-taittopyörät, sekä merenrantalenkillä että expoalueella. Hyvin kuulemma kulkee, mutta pientä säätöä vielä tarvitaan. Me tyydyimme Raija-Liisan kanssa samaan aikaan astetta kevyempään huviin: läheisen kanavanvarren kirsikka-, persikka- ja magnoliapuiden ihasteluun. Muutama taiji-harrastaja ilahdutti meitä hidastetulla liikehdinnällään, samoin auringossa paistattelevat kilpikonnat. Jotka eivät päätyneet ainakaan meidän patoihimme.

Ruokailuja toteutimme mitä moninaisimmissa paikoissa, hienoissa ravintoloissa ja ei-niin-hienoissa dumpling-kojuissa, ja kaikkea siltä väliltä. Shanghai Grandmother Restaurant antoi ensituntuman puikkoruokailuun, Bali Lagunassa pärjäiltiin lusikalla ja veitsellä, Shanghain parhaassa pihviravintolassa Ding Xiang Lu:lla sai sentään pihvin syödä ihan perinteisesti haarukan ja veitsen avulla. Heh, tosi hyvin onnistuimme huijauksessamme pöytävarauksesta pihviravintolaan: Raija-Liisa ja Risto luulivat viimeiseen asti, että olemme todellakin lähdössä jonnekin, kunnes käänsin uunin päälle ja otimme pihvilihat ja paistinpannut esiin! Hääpäivänämme nautittiin thaimaalaista ruokaa Thai Galleryssä,  kuohuviinin kera, mukavasti sukkasillaan, jalat pöydän alle katetuilla tyynyillä.

Myös pieni häivähdys kiinalaista byrokratiaa ja asioiden "hoitumista" tuli tutuksi kun suoritimme junalippujen ostoa ja vieraiden rekisteröitymistä. Poliisilaitoksen virkailija ei saanut ihan hirveesti sympatioitamme, kun jälleen kerran keksi vaatia erilaisia dokumentteja, tällä kertaa sellaista, mitä ei ole mahdollista saada. Hän halusi selkeästi vain meistä eroon, ja kävimmekin sitten suorittamassa rekisteröinnin Community Foreign Affairs toimistossa, jossa se ystäväni Suen avustuksella sujui ilman mitään dokumentteja...

Viikonloppu menikin siis Pekingiin ja takaisin matkatessa, kts. edellinen tarina. Tulipa kokeiltua sekä hitaampi yöjuna mennessä, että 300km/h huiteleva vähän pikaisempi juna palatessa. Kiinan muuri ja MuTianYu oli kyllä ihan todella käymisen arvoinen paikka! Peking itsessään – no jaa... Mutta ainakin Pekingin paras Pekingin ankka oli ihan parasta!

Kiinan kieli kiehtoi varsinkin Ristoa, ja monta sanaa karttuikin jo sanavarastoon. Samoin kiehtoi HIENOT Shanghai maratonilta saamani mitali ja paita – taitaa Shanghai saada vieraat uudelleen syleilyynsä joulukuussa =). Siksipä oli hyvä jättää vielä joitain Shanghain nähtävyyksiä tuollekin reissulle. Matkalaukut saivat tällä kertaa kotimatkalle täytteekseen mm. urheiluvaatetta ja silkkiset makuupussin sisuslakanat, tännepäin tulleiden mm. keittokinkun, juuston ja salmiakkisuklaan tilalle.

Seuraava eksoottinen yhteinen retkemme tehdäänkin sitten tandemeilla, akselilla Orivesi -  Keuruu!

P.S. Jostain kiinalaisesta (?) syystä kuvien lisääminen ei nyt juuri tänään (eikä eilen..) onnistu. Kiinalaisilla lehmänhermoilla varustettuna yritän joskus myöhemmin uudestaan.

Maalis-huhtikuun vaihteen viikonloppuna teimme pikamatkan Japaniin, Kiotoon. Passeja piti ulkoiluttaa pois maasta: 90 vrk tuli täyteen, ja uudet punaiset leimat piti saada passeihin.

Lensimme Osakaan 2h, mistä junamatka Kiotoon 1h 15min. Siksikin valinta oli juuri Japani: se sattuu oleen lähinnä, lyhimmän lentomatkan päässä. Viikonloppuhan on tietenkin aivan liian lyhyt aika nähdä ja kokea Japani, mutta saimme edes pintaraapaisun 2000 temppelin Kiotosta.





Kevät oli Japanissa kuulemma n. 10 päivää myöhässä, ja kaikki kirsikkapuiden kukat eivät olleet vielä puhjenneet kukkaan, lauantain satoi taivaan täydeltä, ja tuuli puhalteli todella kylmästi!





Viikonloppu sujui siis lähinnä rentoutuessa, kirjoja lukiessa, eikä Kioton nähtävyyksien näkemisestä otettu mitään paineita. Käveltiin sen verran kun hyvältä tuntui, nähtiin muutama temppeli (Ginkakuji-ji, Kiyomizu-dera, muutama pienempi nimetön..), Keisarillinen Palatsi ja Kioto Handicraft Center.












Maiko-tanssijoita ja geishoja köpötteli kaupungilla, juoksutaksit lennättivät turisteja paikasta toiseen, poikkesimme viuhka- ja syömäpuikkokaupoissa, söimme maukkaita susheja. Eli saimme mukavan pikamaistiaisen siitä, mitä Japani voisi olla: kaunista, jopa herttaisen sievää.

 



 





Konnichiwa, Arigato, Ja mata!

As I have been told that my blog might also have some international fans, I would like to share our weekend trip to MuTianYu, Great Wall, in English.

Once living in China for over a year now, it is definitely a MUST to visit the Great Wall. And, as we have not yet experienced the trains in China, we decided to combine these two in our “empirical experiences in China” -chart at the same time. We also had two friends visiting from Finland, which was a good excuse to have the trip finally realized.

We had managed to reserve and get four tickets (thanks to some local help…) for the night train D314 from Shanghai Railway Station on Friday night, heading for Beijing South. A slight problem was the fact that all our four beds were not in the same sleeping car, and some of us did not fancy the idea of sharing the cabin with possibly three Chinese guys… But, apparently, the feeling was mutual, as the guys in the other cabin were very eager to swap places with us.

As to the train, it was definitely a very pleasant surprise – maybe I was expecting something more Russian-like experience, but no: the train was very comfortable and clean, without any extra odours, not even in the toilets. The only disappointment was the lack of refreshments in the so called dining car. We could not identify any of contents in the bizarre looking bundles and sachets they were selling there, so we contented ourselves with Heineken, which we could identify, and some surprisingly delicious, though really suspect looking “plates of meat”.

We arrived in Beijing at 7:46 on Saturday morning, and although the train was running extremely smoothly, some of us did not sleep very well. As agreed, we had a driver with a van waiting for us at the station, and we had decided to go straight to the Great Wall.

We chose MuTianYu, which is located 79km northeast from Beijing. We were told that it would be slightly less crowded than the nearby Badaling and Juyongguan sections. Well, “less crowded” in China – we were not the only tourists there…

But it really was a great fresh air break, and a beautiful location. MuTianYu is 2.5 km long section of the Great Wall, with 22 watchtowers along the way. We enjoyed the breathtaking scenery to the valleys on both sides of the Wall, the orchads and pines in the mountains. It would have been possible to take a two-rider chair lift up to the Wall, but we decided to have the exercise and climb up the stairs. In the end, we really got a lot of ups and downs on the way – which was well noted in our calf and thigh muscles the following day…




Starting the climbing



 



  

Originally built in the Northern Qi Dynasty (550 – 557), the Mutianyu section was rebuilt during the Ming Dynasty (1368 – 1644), and the most recent renovation at Mutianyu took place from 1982-1986. It is built mainly with granite, is 7-8 meters high and the top is 4-5 meters wide. I am not very familiar with all the history of China, but nevertheless it felt quite impressive, imagining the watchmen in the towers, guarding and defending the capital and the imperial tombs and mausoleums from the nomadic tribes from the north.







A great monument, and definitely worth visiting! Just pass the hawkers at the gate, trying to sell you t-shirts and all the touristic crap ever. We were lucky to have a warm sunny day – only in the watchtowers the wind was blowing a bit chilly.







During our weekend stay in the Northern Capital we also visited Forbidden City, Tiananmen Square (Square of Heavenly Peace) with the Monument to the People's Heroes, Mausoleum of Mao Zedong (with an incredibly long line of people hoping to see a glimpse of Chairman Mao), The Great Hal of the People, National Museum of China. Walking around the sunny city we also found our way to the Temple of Heaven, Wangfujing and Qianmen Streets; shopping in silk boutique, tasting green tea ice cream.


Forbidden City corner


Guard at Tiananmen Square


Mausoleum of Mao Tsedong


Qianmen Gate


Temple of Heaven


Monks at the Temple of Heaven


Tourists posing in front of the temple


And, what's a trip to Beijing without eating duck? Da Dong Roast Duck Restaurant was recommended by our hotel staff, and appeared to be famous for offering the best Peking ducks in town!

As the saying goes, one who fails to reach the Great Wall is not a true hero. Without visiting the Great Wall, no trip to Beijing or the country is complete. So, we are true heroes now, and our trip is complete.

Alunperin tätä tarinaa piti kirjoittaa Kuubassa. Mutta koska elämää ei aina voi suunnitella ihan pilkuntarkasti, Kuubasta tuli Kiina. Pääasia että saimme synttärit vietettyä, vaikka ilmasto muuttuikin alkuperäissuunnitelmasta hiukan vähemmän trooppiseksi.

Lapsuudenystäväni Sirpa vietti siis talvilomaviikkonsa Shanghaissa, majoitus Uskali Bed&Breakfastin Bali-huoneessa. Shanghain kevät oli valitettavasti vähän myöhässä: tuuli puhalteli vielä viileästi, puissa näkyi vasta silmujen aavistus, mutta onneksi edes osa magnolia- ja kirsikkapuista ymmärsi jo kaunistaa maisemaa. Aurinkoisia päiviä riitti toinen toisensa jälkeen, sade antoi siis odotuttaa itseään – melkein meni hilkulle että feikkiin ollenkaan ehdittiin, kun sovittiin se sadepäivän ohjelmaksi =). No, kauniita, aurinkoisia päiviä onkin jo ehditty kaipailemaan ihan hemmetin pitkän sateisen ja todella harmaan kauden jälkeen!




Oman pihan magnolia

Me tytöt singahtelimme ympäri kaupunkia kaiket päivät, todella PALJON: hirveesti kävellen, välillä vähän metrolla ja taksilla, ferryllä joen yli puolelta toiselle. Tutuiksi tulivat Bund, Towerit Jin Mao, SWFC ja Oriental Pearl, Shanghai History Museum, Nanjing Road, People’s Square, Jade Buddha temppeli, YuYuan Garden, Tianzifang, jne.


Vaaleatukkaisella turistilla riitti valokuvaajia, tässä Bundilla

  
YuYuan Gardenissa

Laitoin Sirpan vertailemaan luksuselämää Pudongin pilvenpiirtäjien ja Louis Cucci Vuittoneiden neonvalojen katveessa, ja toisaalta elämää kaduilla mm. YuYuanin takana ja Jade Buddha temppelin ympäristössä. Pitkän sateisen kauden jälkeen pyykkiä olikin kuivumassa ja petivaatteita tuulettumassa oikein muhkeat määrät! Bongasimme kadunvarren ompelijatädit ja suutarit, kanavanvarren onkijat, häkkilintujen ulkoiluttajat ja taijihiipijät, kadulla myynnissä olevat kurkut ja kengänpohjalliset, pulut ja pyjamat ja perunat, sulassa sovussa.


Oluella SWFC 91. kerroksessa


Pyykkipäivä!


Ja petivaatteiden tuuletuspäivä!

 
Mummu...                                                                                                  ... ja mummun keittiö


Sateenvarjojen kierrätyskäyttöä


"Korjaamme vaatteenne odottaessa?"


Aamuinen taijiesitys kanavan varressa

Oma eksoottinen kokemuksensa oli pankkialan työntekijälle jonottaa numerolapun kanssa pankissa ja todeta kuinka näppärästi rahanvaihto sujuu... Eksotiikkaa edusti myös People’s Parkin viikonlopun naimaosasto. Piipahdimme tsekkaamassa myös räätälimarkkinat, apteekin, akrobatiaa, antiikkimarkkinat.

Itse syntymäpäivä aloitettiin luonnolliseti kuohuviinillä, ennen aamukävelyä kauniiseen kanavanvarteen. Kävelyn päätteeksi aurinkoinen terassiaamiainen Thumb Plazan Wagasissa.
Aurinkoinen päivä kului Qibaossa kävellen ja shoppaillen, ja ihan vaan katukuppilassa istuen ja ihmisiä ja elämää ihmetellen.








Illalla Mr Ding kyyditsi seurueemme Bundille: ensin New Heightsiin alkudrinkeille ja iltamaisemia ihailemaan, sitten Lost Heaveniin illalliselle: vihanneksia, kanaa, possua, katkarapuja, punaviiniä, hedelmälautanen. Loppujen lopuksi päädyttiin vielä Xintiandiin korviahuumaavan kasarimusiikin keskelle.


Yhteensä 101 vuotta tytönhupakkoja, Lost Heaven

Jälleen kerran oli niin kiva saada mieluisia vieraita, ja samalla nähdä itsekin uusia paikkoja. Tulipa nyt testattua tuo Maglevin hurja 431km/h vauhtikin. Matka lentokentältä kesti 6 minuuttia!

Toivottavasti Shanghaista lähti kotiin tyytyväinen ja paljon uutta kokenut matkalainen. Puikoilla syöminenkin onnistui jo hienosti! Ja mietitään sitä Kuubaa nyt sitten vielä myöhemmin..?

Arkistojen aarteita: tervetuloa mukaani tammikuiselle juoksulenkille Century Parkin ympäri!



Puolipilvinen lauantaiaamupäivä talvisessa Shanghaissa, Pudongissa, Yanlord Townin asuinalueella. Käyn tarkistamassa säätilan kodinhoitoparvekkeelta: lämpötila +10, ilma hämmästyttävän kirkas: noin 7km päässä Lujiazuin businessalueella sijaitsevat pilvenpiirtäjät Shanghai World Financial Center ja Jin Mao Building näkyvät sumun seasta jokseenkin selvästi. Ja nostokurkien nokkia pilkottaa myös viereen kohoavan uuden Shanghai Towerin työmaalta.

Huomaan että parveke pitäisi taas pestä: ilmansaasteet, noki ja pöly ja parvekkeen katosta tippuvat valkoiset maalinsuikaleet saavat sen näyttämään aina yhtä epäsiistiltä ja likaiselta.

Nautin välipalaksi banaanin (energiaa) ja kupillisen mustaa kahvia (edistää aineenvaihduntaa ennen liikuntasuoritusta). Sinänsä mitään väliä, mutta jossain määrin, ainakin joskus, pidän molemmista.

Lenkkarien nauhat kiinni, avainkortti verkkarien taskuun, ovenkahvan veto ylös, ja ”suo man la” - ovi sanoo sulkeutuvansa. Joka kerta on kuitenkin pakko vielä tarkistaa meneekö ovi ihan oikeasti lukkoon – luottamus kiinaa puhuvaan lukkonaisääneen ja kiinalaiseen teknikkaan ei ole ihan sataprosenttinen.

Hissillä alas 14:nnestä kerroksesta. Ovesta ulos astuessani huomaan että on harvinaisen tyyntä – yleensä aina tuulee, ja lujaa.

Kävelen ulos compoundilta Jin Xiu Lu:n puoleisesta portista. Vartija, joka seisoo portilla pitkässä sinisessä manttelissaan, jossa on aivan liian pitkät hiat, toivottelee velvollisuudentuntoisesti ”Nǐ hǎo”. Jotkut vartijat toivottelevat, toiset eivät ole näkevinään. Vastaan samalla mitalla.

Portin vasemmalla puolella olevalla bussipysäkillä ihmiset odottelevat bussia. Bussi no. 987, jolla minäkin osaan mennä metroasemalle, tulee yleensä vähän ennen puolta ja vähän ennen tasaa. Muissa busseissa on ainoastaan kiinalaisia häkkyröitä, joten jos et osaa niitä lukea, bussiin astuminen on aina uusi seikkailu: koskaan et voi tietää mistä itsesi löydät. Nuori mies pieni hiippalakkinen lapsi sylissään kyllästyy juuri odottamiseen ja heiluttaa itselleen taksin pysähtymään. Takseja kulkee huomattavasti useammin kuin busseja.

Tänään päätän kiertää lenkin vastapäivään, eli suuntaan portilta oikealle, ja lähden hölköttelemään Jin Xiu Lu:ta länteen päin. Ensin kevyesti tunnustellen, koska oikean jalan akillesjänteen kiinnityskohta on taas välillä ilmoitellut  itsestään, se sama, jonka tulehdus vaivasi koko toissa vuoden kevään.

Juoksen pyörätien reunassa, koska jalkakäytävän pienet laatat tuntuvat epämukavilta jaloissa. Saan tööttäykset lähes jokaiselta takaa tulevalta mopoilijalta.

Heti ensimmäisessä risteyksessä, Ding Xiang Lu:n poikkikadulla, joudun pysähtymään liikennevaloihin. Tien toisella puolella olevan Congen Massage Healthcare Clubin oven edessä parikymmentä työntekijää hyppii ja heiluu musiikin tahdissa – ilmeisesti päivän taukoliikuntatuokio menossa. Kävin Congenissa joskus kokovartalohieronnassa, mutta en tykännyt pienen hentoisen hierojatytön aivan liian kovasta käsittelystä. Luulen että alaselkäni oli mustelmilla sen jälkeen, ja joka paikka ainakin kipeämpi kuin sinne mennessä.

Punaiset valot vaihtuvat vihreiksi, mutta silti pitää tarkistaa ettei kääntyviä autoja ole tulossa takavasemmalta tai etuoikealta. Nehän eivät väistä jalankulkijaa. Tai ettei mopoja, skoottereita tai muita häkkyröitä ole lähestymässä, ne kun voivat puikkaista ihan mistä tahansa välistä, ja ihan mihin suuntaan tahansa.

Plataanipuiden maastokuvioiset rungot on syksyllä maalattu alaosastaan n. 150cm verran valkoisiksi - kestävätkö ne näin paremmin talven? Suurin osa puista on paljaita, pudottaneet ainakin melkein kaikki lehtensä. Syksyllä kun lehdet putoilivat, lakaisijoita oli tosi tiheässä sutimassa hassuine luutineen, mutta nyt puistotyöntekijöistä muistuttaa ainoastaan tyhjät vihreät kärryt siellä täällä.

Zihuai Lu:n risteyksessä sijaitsee Golden Vienna asuinalueen sisäänkäynti. Talon päätykolmiossa on vuosiluku 2003 – lienee lähes koko tämä alue rakennettu suunnilleen silloin. Ainakin edellinen kiinanopettajani William kertoi, että vain 10 vuotta sitten koko tämä Pudongin alue oli vielä lähes pelkkää peltoa. Hänen vanhempansa asuivat silloin JinQiaossa, pienessä vanhassa talossa keskellä ei mitään.

Hyvä ystävämme Tera Wellness Fitness Center jää Fangdian Lu:n kulmaan oikealle. Talo on kuin ruotsinlaivan keularavintola, vinoine lasiseinineen. Saimme kuin saimmekin hankittua itsellemme jäsenyydet salille, vaikkei yhteistä kieltä henkilökunnan kanssa juuri löytynytkään. Tukku seteleitä oli ilmeisesti se riittävä yhteinen kieli. Ja spinningtunneillakin riittää elekieli. Viimetorstainen spinning oli taas vähän erilainen: tutun Wendyn sijaan tunnin tuli vetämään joku nuori poika, jonka mielestä spinningpyörässä satula on aivan tarpeeton kapistus...

Vasemmalla Golden Viennan takana näkyy useita korkeita nostureita: joka puolella Shanghaissa rakennetaan koko ajan tosi paljon ja vauhdilla. Uusia taloja ilmestyy kuin tyhjästa, ihan yllättäen. Samalla tavalla kauppaliikkeet ja ravintolat vaihtuvat salamannopeasti: jos vielä eilen paikalla oli pieni kukkakauppa, liikekiinteistö voi tänään olla tyhjillään ja remontin alla, ja huomenna siinä jo komeilee joku uusi liike. Kuten myös lempiravintolamme Queen läheisellä Thumb Plazalla pistettiin yhtäkkiä kiinni, ja tilalle avataan (”Coming soon”) uusi Apple Store.

Saavun Century Parkin koilliskulmaan. Kerry Parkside hotelli ja kauppakeskus siintää vihreinä laatikkoina vasemmalla, puiston kaakkoiskulmassa. Äänettömiä sähköpyöriä ja –mopoja kiitää ohitseni, kuka väärällä puolen tietä, kuka punaisia valoja päin, kuka mitä mielikuvituksellisempia kuormia mukanaan kuljettaen.

Autoja on joka lähtöön: Buickeja, Renaulteja, Hondia, bemareita, ihan mitä vaan merkkejä, enimmäkseen uusia ja hienoja. Ehdottomasti yleisin automerkki on kuitenkin Volkswagen Santana Vista, koska lähes kaikki Shanghain taksit ovat niitä. Ja ne eivät ole ihan uusia, eivätkä hienoja. Jostain syystä taksikuskien ajotyyli on se, että vaihdetaan isommalle vaihteelle heti liikkeelle lähtiessä: metrin päässä lähdöstä vaihde on jo kakkosella, ja ennen kuin ollaan päästy edes 20 metriä eteenpäin, vaihde on jo vitosella, vaikka vauhtia ei ole kuin vaatimattomat 50km/h. Luulevat ilmeisesti säästävänsä bensaa? Eikä näissä takseissa jousituksetkaan aina ole ihan kunnossa, ja varsinkin sateella huomaa, että renkaiden kulutuspinnoissakin saattaa olla toivomisen varaa – sen verran tuntuu liukuvan vesiliirrossa melkein kaiken aikaa. Ja vauhtia yleensä kuitenkin riittää!

Century Parkin sisäänkäynnin no. 3 kohdalla vaihdan Jin Xiu Lu:n vasemmalle puolelle, koska valot vaihtuvat juuri sopivasti. Viime vuoden aikana kävin puiston sisäpuolella kerran. Parkkipaikalla on melkein aina autoja paljonkin, ja busseja tienvieri täynnä. Ilmeisesti koulut tekevät sinne paljon retkiä. Ja viikonloppuisin perheet lähtevät puistoon piknikille, telttojen kanssa.

Melkein koko Jin Xiu Lu:n mitalta oikealla puolella on monikymmenkerroksisia asuintaloja, joista lienee ihan mukavat näköalat puistoon. Talot ovat korkeita, mutta muodokkaita: joku osa talosta johonkin suuntaan vino tai kaareva tai kupera, ulkonevia värikkäitä parvekkeita, lähes jokaisen talon katolla erikoisia rakennelmia ja torneja.

Plataanipuiden pudonneet kuivat lehdet rapsahtelevat askeleideni alla. Välillä kun ajatukset tyhjenevät juoksun tasaiseen rytmiin, tuntuu kuin juoksemista voisi jatkaa ikuisuuden. Tänään tosin tuohon on turha tuudittautua, jalat tuntuvat raskailta ja keuhkot pistävät vastaan.

Shanghai Meteorologigal Bureau jää vasemmalle. Sen kohdalla on parkkeerattuna valkoinen häälimusiini, ja sen perässä neljä muuta hääkoristein, ruusuin ja nauhoin koristeltua, kiiltäväksi puunattua autoa. Yksi tummapukuisista pojista näyttää sulhaselta, mutta morsianta ei näy missään?

Vasta nyt, jo lähellä Century Avenueta, tulee vastaan ensimmäinen lenkkeilijä! Marraskuussa Shanghai maratonin lähestyessä täällä sentään oli juoksijoita ihan mustanaan. Crafthousuinen pyöräilijä hienolla hiilikuitupyörällään kiertää myös selvästikin puistoa ympäri, koska tuli nyt jo toista kertaa vastaani. Melko vauhdikkaastikin. Täällä onkin melkoinen ero pyöräilijöillä ja ”pyöräilijöillä”. Kaikkihan Shanghaissa pyöräilevät paikasta toiseen, mutta harva näyttää harrastavan pyöräilyä, siis niin että lähtisi huvikseen lenkille. Nämä lenkkeilevät pyöräilijät tunnistaa paitsi vauhdista, myös tietysti pyörästä, joka rahise, kitise, kolise ja natise poljettaessa. Mutta ennen kaikkea kypärästä. Pyöräilykypärä on tavalliselle tallaajalle täysin tuntematon käsite.

16 minuutin hölkkäilyn jälkeen olen Shanghai Science & Technology Museon kohdalla. Enkä ole vielä kääntynyt Jin Xiu Lu:lta minnekään. Samalla kohtaa on myös linja-autoasema, ja metron kakkoslinjan pysäkki, meidän lähin metropysäkkimme. Jossa sijaitsee myös ihanan kamala feikkimarketti, Uggeineen, Converseineen ja kaikkine muine ”merkki”tuotteineen. Edullisesti. Hermoja raastava paikka, jonne pitää ensin kerätä oikea asenne, ennen kuin sinne jaksaa mennä.

Toisella puolella tietä mies pysäyttää autonsa ja kävelee rennosti puiston aidan viereen kuselle. Taksikuskithan tätä harrastavat ihan yleisesti, mutta siis myös tavalliset autoilijat? Että jos tulee pissahätä, niin pysähdynpä pissalle. Onneksi osui edes puiston kohdalla.

Lenkin melkein ainoa ”ylämäki”: silta nousee kanavan yli ennen Jinyan Lu:n risteystä. Risteyksen jälkeen onkin yllättävä este matkalla: plataanipuiden oksia ja risuja poikittain koko jalkakäytävän ja pyöräkaistan leveydeltä, useita bambutikkaita siellä täällä nojailemassa puihin. Mutta ketään ei näy missään. Ehdin jo epäillä, että työntekijät ovat vaan saaneet tarpeekseen tältä päivältä, ja lähteneet kotiin kesken urakan, mutta ei sentään, selitys löytyy seuraavasta risteyksestä. Lounasaika! Miehet kyykkivät valtavien riisiannostensa kanssa jalkakäytävän reunassa, moottorisahat maassa edessään. Onpa yksi kattanut itselleen lounaan moponsa pitkälle repaleiselle istuimelle. Kaksi laatikollista riisiä, kanankoipia, sieniä ja jotain vihreitä kasviksia, ja pullollinen teetä jonossa likaisen mopon penkillä. Mies nauraa suu täynnä riisiä, puikot kädessä heiluen, kun huomaa minut. Omituisia nuo länsimaalaiset, juosta nyt lounasaikaan...

Seuraavasta risteyksestä käännyn vasemmalle, Huamu Lu:lle, seuraan siis tiiviisti puiston reunaa. Kulmassa on kiinalaisten kirjainten muotoon leikattuja pensaita. Mitähän niissä mahtaa lukea? Vastatuuli iskee päin kasvojani, niin kuin aina. Huamulla tuulee aina vastaan. Tuuli tulee siis aina mereltä päin, idästä.

Yulan Lu:n risteyksessä asennetaan juuri uusia liikennevaloja. Jälleen ylämäki: toinen silta kanavan yli. Harmaahapsinen vanha mummeli saa tehdä oikein tosissaan töitä, että pääsee nyppylän ylös. Jalassa huonot, linttaan astutut karvakengät, vasen tosi pahasti, oikea vähän vähemmän. Melkein tekisi mieli ottaa kainalosta kiinni ja auttaa vähän. Että kuule mummu, nyt mennään!! Jätän mummun kuitenkin omaan rauhaansa köpöttelemään.

Lippalakkipäinen mies istuskelee kanavan reunalla onkivapansa kanssa. Olen nähnyt tosi paljon kalastajia kanavan varressa, mutta hämmästyttävän vähän, jos ollenkaan, kalansaaliita. Eikä tuo vesi todellakaan näytä siltä, että kalat kovin herkullisen makuisia olisivatkaan. Veden pinnalla lilluu muovipulloja, tupakantumppeja, hedelmänkuoria – en edes halua tietää mitä kaikkea.

Ohitan vaaleanpunaisen korkean porttirakennelman, joka on sisäänkäynti ystävämme Billin taloon ja garageen, jossa on tullut pyöräasioissa vierailtua muutaman kerran. Samaisessa talossa yhdellä parvekkeella liehuu kirkkaanpunainen kangas, jossa keltaisella painettuna puhelinnumero – ilmeisesti asunto on myynnissä, tai vuokrattavana. Näinkinhän se mainonta käy.

Huamu Lu:n ja Haitong Lu:n kulmassa olevan Cafe 8839 La Paletan edustalla on edelleen ulkona tuolit ja pöydät, ja siinä edelleen istuskelee ihmisiä?! Minun mielestäni on jo aika kylmä istuskella terassilla!  Tästä kahvilan kulmilta lähtivät aina keskiviikon iltalenkit Billin johdolla, kesällä ja syksyllä. Ei nyt enää, kun Bill on muuttanut talveksi etelään lämpimään.

Vastapäätä kahvilaa on Century Parkin sisäänkäynti no 4. Tässä kohtaa on aina paljon kaikenlaisen krääsän ja pikkupurtavan myyjiä kärryineen, katusoittajia vinguttamassa kiinalaista jousisoitinta. Ilmapalloja, viipperöitä, leijoja – kaikkea mitä nyt puistoon menevät ihmiset voisivat haluta ostaa. Ja lihatikkuja, maissia, bataatteja – kaikkea mitä nyt ihmiset voisivat välipalaksi haluta haukata.

Huamu Lu 813, yleinen käymälä. Yleisiä käymälöitä on Shanghaissa mielestäni hämmästyttävän paljon, ja silti miehet käyvät kusella puskien juuressa aitojen vieressä?? Toiletin valotaulussa kiertää jostain syystä teksti ”easy hamornious”. Sanoma jää minulle epäselväksi, mutta toisaalta, enpä käynytkään sisällä, ehkä se olisi selvinnyt siellä? Jo ulkopuolella leijuva tuoksu oli kuitenkin minulle aivan liikaa.

Kyllä muidenkin kuin minun mielestäni talvi on tullut, terassikalusteista huolimatta. Nuoriso ainakin lompsii linttaan astutuissa Uggeissaan, kaulahuivit vedettynä tiukasti koko naaman eteen, villapipot silmillä, tai vähintään puolenpään kokoiset pompulat korvillaan. Korvalaput ovat täällä korvapallot.

Huamu Lu:n puoleinen kanavan reuna-alue on kauniisti pienillä pyöreillä kivillä päällystetty, pitkältä matkalta. Siinä on joku saanut jonkin aikaa askarrella - kivipäällystettä on jalkakäytävällä, kanavan reunassa, puiden ympärillä, lisäksi kivistä on tehty pieniä kiemurtelevia polkuja nurmikon poikki.

Bussipysäkkien mainokset kertovat Yolossa ja Suningissa olevan alennusmyynnit: kodinkoneita ja elektroniikkaa 10-40% alennuksella. Ja 17.1 saa näköjään ensi-iltansa joku todennäköisesti supersuosittu toimintapläjäyselokuva, mainoksen kaikki neljä ihmistä aseineen osoittavat joka suuntaan, yksi heistä jopa kaksin käsin.

Puiston tältä puolelta näkyy näköjään tästä kohtaa myös pullonavaaja. Jin Mao jää sen sijaan täältä suunnasta sen taakse piiloon, sitä ei näy. Yinxia Lu:n risteyksessä on toinen ruotsinlaivan keularavintola: näköjään kaikki kuntosalit pitää rakentaa tuohon muotoon. Tämä Will´s oli se ensimmäinen sali jonka lähimaastostamme bongasin jo ennen muuttoamme. Taisin googlettaa hakusanoilla ”spinning” ja ”bodypump”. Mutta sitten löytyi tuo vielä lähempänä oleva Tera.

Ja vastaan tulee jälleen juoksija, selvästikin lämminverinen – harmaat juoksuhousut ainoastaan polveen asti. Hrr. Sentään pitkähiainen punainen pusero, mutta ohuen näköinen sekin. Ja iPodin napit korvilla, niin kuin jokaikisellä juoksijalla täällä. Vastaan tulee myös mopoilijoita, joille en vaan jaksa olla naureskelematta: valtavan monilla on normaalisti päälle puetun takin päällä lisäksi väärinpäin puettu takki. Ei sentään napitettuna selästä... Tämä on selkeästi siis oikein trendi, koska se löytyy niin monen vaatekaapista, tuo väärinpäin puettava takki.

Hengästyttää, keuhkoja painaa, tänään ei oikein kulje. Onneksi joudun pysähtymään liikennevaloihin Kerry Parksiden kohdalla, ja saan sykkeeni tasaantumaan ja hengityksen kulkemaan. Vasemmalle jää taas yksi varmaan lähinnä länsimaalaisten asuttama asuinalue, Regency Park. Tästä jos kääntyisin vasemmalle Fangdiang Lu:ta, päätyisin ennen pitkää lähikauppaamme Carrefouriin. Mutta jatkan suoraan eteenpäin Huamua, vaikka edelleen tuulee vastaan.

Ohitan koulun jossa naapurin Miro käy, sekä Shanghai New International Expo Centren alueen. Joskus Jaanan kanssa juoksimme pidennetyn lenkin, jolloin kiersimme tuon koko expoalueen toiselta puolen. Silloin jatkoimme siis Jin Xiuta Long Yangille asti, ja Long Yang Lu kiertää tuolta Expoalueen ympäri. Tällä kertaa olen kuitenkin normi ”Parkin ympäri –lenkillä”, ja päätän jopa oikaista hiukan ja tulla suoraan Liushan Lu:ta. Yew Chung International School of Shanghai, Seasons Villas, Regency Park, East Villas – länkkärien asuttamia villa-alueita, melko mauttomasti rakennettuja uudenvuoden koristeita porteillaan.  Ja sähköaidoilla vartioituja kaikki.

Koti häämöttää jo. Kanavan sillalta kaupunkiin päin näkyy JinJiang Oriental Tower hotelli, kaupungista poispäin kohoaa Inner Elevated Ring Road. Kanavan vesi virtaa väljähtyneen näköisenä, kuin väsyneenä. Auringonsäteet yrittävät aina välillä epätoivoissaan päästä ilman harmauden läpi. Tänään ei kanavan kulmauksessa näy siinä yleensä istuskelevaa kilpikonnien kauppaajaa. Ehkä en olisi ostanutkaan, mutta se iso kilpikonna, mikä hänellä yleensä aina on mukanaan, on joka kerta yhtä hämmästyttävän iso!

Kanavanvarteen on liikennemerkein autoilta ajo kielletty, mutta jotenkin sinne vaan on eksynyt iso kuorma-auto, joka tukkii koko käytävän. Mies tupakka suussa on myös löytänyt Buickilleen hyvä pesupaikan, kanavasta saa kätevästi ämpärillä vettä autonpesuun. Kanavaa reunustavat itkupajut, jotka ovat nekin jo melkein kaikki suikalemaiset lehtensä pudottaneet.
Keväällä täällä kukkii kirsikkapuut, magnoliat ja monet muut, joita minä hortonomi en tietenkään tunnista. Kesällä taas korviinpistävintä täällä oli kaskaiden ihan järkyttävä siritys. Enemmän kuin pienten hyönteisten tuottamalta ääneltä se kuulosti lähinnä sirkkeliltä. Eivätkä ne sitä paitsi kovin pieniäkään olleet, kun joskus näin kuolleen sellaisen maassa retkottavan!

Vielä pieni pätkä Luoshan Lu:ta Jin Xiulle, Elevated Roadin suuntaisesti, ja n. 8,5km lenkki on taas tehty. Keskisyke 146 (aika kova, siksi siis tuntui niin huonolta), maksimisyke 156, kulutettuja kilokaloreita 484.

Liikennevaloissa istuu mies tolppaan nojaten, paljaalla kivetyksellä, keskellä risteystä, pipo päälaella törröttäen, leveästi naureskellen. Toisella puolen liikennevaloja, keskellä nurmialuetta, seisoskelee vanha mies mustassa toppatakissa, korvalaput korvillaan, auringonkukan siemeniä rouskuttaen. Kellään ei tunnu olevan minnekään kiire.

Pyykit kuivuvat pitkissä tangoissa parvekkeilta törröttäen, paidat hioistaan ja housut punteistaan levitettynä, kiviin on kirjoitettu tekstejä, ihmiset kävelevät takaperin ja taputtavat käsiään. Enkä minä ihmettele enää melkein mitään.

Bussipysäkillä on taas väkeä bussia odottamassa.

Sain lipun!

Kun kerran muodostelmaluistelun uunituore Suomen mestari ja hallitseva kolminkertainen maailmanmestari Rockettes esiintyy Shanghaissa, niin kyllä kai ex-Icicles-joukkueenjohtajan on pakko päästä paikan päälle tunnelmoimaan! Ja kyllä avajaisissa tunnelmaa riittikin.

Viralliset avajaispuheet, eri maiden lippujen esittely, Kiinan kansallislaulu, Kiinan ja kansainvälisen luisteluliiton lippujen nostaminen.






Shanghain sinfoniaorkesterin konsertti: mm. Tsaikovskia, Straussia, ja tietysti Waldteufelin ”The Skater’s Waltz”.



Parituntinen jääshow, jossa esiintyi pieniä ja vähän isompia luistelijoita





kuoro



ledivaloilla ääriviivattuja pikaluistelijoita muodostelmassa







akrobaatteja



olympiavoittajat Shen Xue ja Zhao Hongbo, laulaja Sha Baoliang: Declaration of Love





muitakin laulajia ja soittajia






ja ROCKETTES, tyylillä ja taidolla. Vapaaohjelma ”Tuulen jumalatar”, heleää tuulta ja myrsky.









Lyhytohjelma "Swinging Show at Speakeasy's", 1920-luvun salakapakkatunnelmaa.







Huikeita puvustuksia, mahtava valoshow, kaiken kaikkiaan parin tunnin elämys kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa.

Niinhän se on, että kun ei tarvitse käydä töissä, voisi luulla että aika tulee pitkäksi (?). Ja sitten yhtäkkiä päivät täyttyvät yllättävänkin tehokkaasti, niin että seuraavaksi sitä ihmettelee että miten sitä töihin ehtisikään. No, aikansa kutakin. Sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki.

Viime viikon aikana ehdin kaikkea melko paljon, ja tämä viikko näytti yhtä touhukkaalta, paitsi että eilen sain jonkun (toivottavasti) hetkellisen huonon olotilan: päätä särkee, lihaksia jomottaa, vatsassa kiertää, illalla oli kuumettakin varmaan reippaasti. Joten aion itselleni armollisena viettää tänään ansaitun lepo- ja vapaapäivän kaikesta. Balettitunnin skippaaminen kyllä vähän harmittaa.

Viime viikolla siis innostuin aamulenkkeilystä. Tai päätin kokeilla rasva-aineenvaihdunnan tehostamista lenkkeilemällä ennen aamupalaa. Toteutus viitenä päivänä viikossa. Tuntuu oikein hyvältä, pitänee jatkaa. Hauskuutin parina aamuna kuskiamme, joka ihmetteli hullua suomalaista joka lähtee juokseen vaikka sataa?

Sunnuntai-iltapäivää vietin naapurin Veenan ja Tonyn (australian intialaisia) kanssa M On The Bundin Crystal Roomissa kamarimusiikkikonsertissa. Kaunista Bachia ja Mendelssohnia viuluilla ja sellolla, taidokkaasti soitettuna.



Heti maanantaille olikin sitten varattuna olkapään magneettikuvaus Shanghai East International Medical Centeriin. HUH. Ei ollut miellyttävä kokemus missään määrin, mutta hengissä selvisin. Pahin pelkoni kohdistui siihen että aikani oli lounasaikaan: mitä jos kaikki kiinalaiset tapansa mukaan singahtavat lounaalle ja unohtavat minut sinne ties kuinka pitkäksi aikaa?! No ei, pääsin pois, ehkä vain vartin siellä putkilossa maattuani. Ortopedini Dr Wu katseli kuvia ja totesi olkapäästä löytyvän pehmyskudosvaurioita ja ylimääräistä sinne kuulumatonta nestettä. Tuomio ei kuitenkaan ollut leikkaus, vaan lääkkeeksi jotain pillereita (?), olkapäähän hierottavaa tököttiä (?) ja fysioterapiaa.  Palkitsin itseni mansikkaleivoksella sairaalasta kotiin päästyäni.




Medical Centerin paikallisella puolella on kuin rautatieaseman tunnelma; ihmisiä menee ja tulee, hälinä on melkoinen

Tiistaina oli jokaviikkoinen balettituntini Jin Bao Long Ballet Studiolla, opemme Yang Qiu Yun johdolla. Tällä kertaa meitä oli 4 oppilasta, kansallisuuksista edustettuna Kiina, Japani ja Suomi. Tunnit koostuvat aina pitkistä venyttelyistä, lattiatanko-osuudesta, tankosarjoista, keskilattiahyppelyistä ja sokerina pohjalla diagonaalia yksitellen. Nykyään jo hiukan helpottaa muutaman kiinan sanan osaaminen: ei tarvitse ihan koko ajan kytätä opettajaa, kun tunnistaa vaikkapa sanat ”eteen”, ”taakse”, sivulle”. Hiki valuu selkää pitkin aika pian, vaikka liikkeet ovat näennäisesti hyvinkin rauhallisia. Päälle päätteeksi olen vielä viime aikoina jäänyt normitunnin jälkeen pidettävälle kärkitossutunnille!! Tossuni ovat vielä uutuuttaan aivan liian jäykät, vaikka olenkin niitä kotona iltapuhteena väännellyt. Mutta ihan pakko on ihmisen koetella omia rajojaan! Nilkoissa on selvästi vahvistamisen varaa. Ostinkin myös jumppakuminauhat siihen tarkoitukseen.


Mun kärkkärit, tähän asti koristeena roikkuneet, nyt siis myös käytössä!

Kävin sitten parturissakin taas, mutta totesin sen olevan nyt viimeinen kerta täällä: ei mennyt ihan putkeen. Kaikkea ei voi pistää edes kielimuurin piikkiin, vaikkei parturi englantia osannutkaan sanaakaan. Mielestäni sanoin ”leikataan” ja ”ihan vähän”, ja vielä yritin näyttää mitä halusin: edestä enemmän, takaa ei juuri lainkaan, ja sivuilta tasaisesti kaartuen taaksepäin. Ja kuinkas kävi: niskatukkani on kuin kynitty kananperse, lyhyt, sivuilla on perinteiset kiinalaiset paljon pidemmät haitulat, ja etuhiukset on juuri ja juuri pois silmiltä. (Photo: not available...) Aina ei voi onnistua.

Keskiviikolle en ollut sopinut yhtään mitään, joten minulla oli siis hyvää aikaa lähteä naapuriin muuttoavuksi. Muutama tunti siinä kanniskeltiin pahvilaatikoita hissiin, hissistä autoon, autosta hissiin, hissistä uuteen kotiin. Papa Johnin ovelle tuoma pizza maistui aika hyvältä siinä vaiheessa kun urakka alkoi näyttää olevan voiton puolella. Viimeisen reissun tein kohtuukokoista Weberiä (=ulkogrilli) perässäni vetäen... Eikä sitten tarvinnut enää aamulenkin lisäksi muuta liikuntaa kuvitella.

Loppuviikon ohjelmassa olikin sitten enää pyykin pesua, silitystä, tiskausta jne kotihommia, pari 1½h kävelylenkkiä kauppoihin ja takaisin, kiinantunnit, huonekalutilauksen tekeminen Antique Furnituressa, Suomibileet Pauli Hanhiniemen säestyksellä HongQiaon Big Bamboossa, Kuntokulman lauantailenkki vahvistettuna sotilaskyykyillä (puusk...!), lepäilyä, ruuanlaittoa ja teeveen katselua kotosalla, sulkapalloa, ja Shanghain kaupunkioppaana pyörähtäminen.


MAD Melkein Akustinen Duo: Pauli Hanhiniemi ja Ville Rauhala, Big Bamboo

Että ei ole tullut aika pitkäksi, joku kun joskus kyseli, että miten ihmeessä saan täällä aikani kulumaan!!

Tulevaa viikkoa hauskuttaa mm. Women’s Day Buffet, asiantuntijaluento konsulaatissa ”Länsi kohtaa idän”, ja lauantain ”tyttöjen ilta”. Kunhan nyt tästä ensin tokenen itseni kuntoon. Ja jos saan liput, niin huippumuodostelmaluistelun ihastelua: SM-voittaja ja moninkertainen MM-voittaja Rockettes esiintyy Oriental Sports Centerissä!!

Tavallinen harmaa sunnuntaiaamu, kanavan varren vajaan 6km lenkillä bongattua:

-    kalastajia, 4 kpl: onkivavoilla 2 kpl, verkoilla 1 kpl, proomulla putputteleva 1 kpl
-    häkkilintujen ulkoiluttajia 4 kpl
-    tai chitä harrastavia hiipiviä tiikereitä 3 kpl
-    itseään läimäytteleviä ihmisiä 3 kpl
-    koiranulkoiluttajia 4 kpl; villakoirilla kengät, tietty, kun on kylmä. kultsit pärjää ilman.
-    paritanssia tanssiva pariskunta, musiikki omasta transistorista
-    takaperin reippaasti etenevä (...hmm... kutsutaanko sitä etenemiseksi....?) käsiään rytmikkäästi
     ja laajassa kaaressa heiluttava mies, 1 kpl
-    pusikossa lähes liikkumatta meditoiva vanhempi täti, 1 kpl
-    pusikosta kuselta tulevia miehiä, 2 kpl
-    pyörää taluttava, komiasti (ja lujaa!) laulava mies, 1 kpl
-    puistotyöntekijöitä 3 kpl: yksi kuokkiva, 1 kutova ja 1 tupakkia polttava
-    kävelijöitä, useita
-    hölkkääjiä, 2 kpl (länkkäreitä)

Täällä ei tarvi yksin lenkillä pitkästyä. Ja tuo kanavanvarsi on siis äärettömän rauhallista aluetta, jossa ei ole juuri koskaan juuri ketään.

Täällä kun lähtee käymään lähikaupassa, voi tylsästä sateisesta ruokakaupparetkestä koska tahansa tulla jännittävä seikkailu. Koskaan ei tiedä mihin törmää. Kuten viime viikolla LianYang Carrefourissa, jossa yleensä käyn ruokaostoksilla.

Jo Thumb Plaza –aukiolle tullessani näin että Carrefourin ovelle oli kertynyt ihmisiä, siis tavallista enemmän ihmisiä. Ensin luulin että joku on saanut sairaskohtauksen tai jotain, koska pari raavasta miestä kantoi itkevää ja kirkuvaa naista sisälle. Tultuani lähemmäksi seuraavaksi luulin, että kyseessä on joku näytelmä tai performanssi, koska ”osallistuvat ihmiset” olivat pukeutuneet valkoisiin kaapuihin ja päänauhoihin. Huutava nainen kannettiin sisälle kauppaan, ja hänet laskettiin maahan makaamaan, poikittain käytävälle, josta yleensä tullaan kaupasta ulos, ellei ole mitään ostoksia. Eli hän blokkasi tämän kulkureitin. Ja itki hillittömästi, silmät turvoksissa ja punaisena, ääneen voihkien.



Ladatessani aulan kioskissa puhelimeeni lisää puheaikaa seurasin kun muut kaapupukuiset järjestäytyivät kankaasta tehdyn banderollin kanssa blokkaamaan kaupan sisääntuloaukon. Eikä ostoskärryjä ollut missään. Siinä vaiheessa päättelin kyseessä olevan jonkinlaisen mielenosoituksen.





Kukaan Carrefourin henkilökunnasta ei tehnyt elettäkään häätääkseen heitä pois, vaikka vartijoitakin aina pyörii ihan kiitettävästi paikalla. Asiakkaat yrittivät vaan parhaansa mukaan puikkelehtia sisään kauppaan pienestä rakosesta näiden kaapuihmisten välistä. Niin minäkin. Ja tyytyä sisäpuolella kaupassa oleviin koreihin, kun ei ostoskärryjä ollut saatavilla.

Sillä välin kun olin sitten tehnyt ruokaostokset alakerrassa, osa näistä kaapuilijoista oli tullut liukuportaiden alapäähän: vanhemmalla naisella oli kädessään valokuvasuurennos miehestä. Edelleen kaikki olivat hyvin surullisen/vihaisen näköisiä, levittivät valkoisia lakanoita lattialle ja ilmiselvästi halusivat tuoda jotain julki. Häkkyräilliteraatille suomalaiselle vaan ei selvinnyt mitä. Päättelin että joku on varmaan kuollut, ja häntä surraan.



No, sen verran jäi asia vaivaamaan, että ongin myöhemmin selville mitä siellä oli tapahtunut (kiitos En Xue): juuri tässä kyseisessä meidän LianYang Carrefourissa oli eräs 59-vuotias kärrymies (jotka keräilevät siis ostoskärryjä pihalta takaisin kauppaan) pakotettu yksinään työntämään 57 ostoskärryä kerralla, johtajan kiellettyä ketään auttamasta häntä. Tällöin tämä 59-vuotias mies oli tuupertunut taakkaansa: menettänyt tajuntansa, viety sairaalaan ja kuollut siellä. Nyt nämä sukulaiset vaativat Carrefourin johdolta jonkinlaista selitystä tapahtuneesta.

Silti taaskin pitäisi lähteä Carrefouriin ruokaostoksille. En vaan millään viitsisi kun sataa taivaan täydeltä.