Perjantaina 28.1.2011 klo 12 valmiina koitokseen! Pertti ja autonkuljettaja tulivat hakeen mut hotellilta. Insinööritarkkuudella tehdyt listat malleineen ja mittoineen huonekaluista mukana + listat petivaatteista, astioista - mitä kaikkee sitä nyt ihminen voi kotonaan tarvita! Ikean sivuilla surffailuun ja listaamiseen tuli käytettyä hotellihuoneessa muutama ilta, mutta toivoimme sen nopeuttavan itse ostostapahtumaa.

Ensin yhteen kiinalaiseen huonekaluliikkeeseen kattoon löytyskö vaikkapa työpöytiä ja sohvapöytää. No ei löytynyt mitään ihmeellisen ihania, niinpä päätimme ottaa kaiken Ikeasta - yhdellä kuljetuksella.

Ja sitten sinne Ikeaan. HERRAJJESTAS! Pertti ja minä ja asuntoagentit Woody ja Andrew, jokaisella oma ostoskärry, ja meidän lisäksemme ehkä noin miljoona kiinalaista, valtava mutta täpötäysi Ikea – mikä voisikaan olla rentouttavampi tapa viettää perjantai-iltapäivää!

Huonekalupuolella piti hakea ensin jokaiselta osastolta vastaava myyjä käsiin, joka sitten haeskeli tietokoneelta haluamamme mallit ja värit, ja teki jokaisesta ostoksesta oman kuitin. Punainen pyöreä leima vahvisti jokaisen A-nelosen viralliseksi. Tämä toistui siis useaan otteeseen, koska yhdeltä osastolta löytyi sohva, toiselta ruokapöytä, kolmannelta tv-taso, neljänneltä kirjahylly, viidenneltä työpöydät jne jne jne...

Jonka jälkeen siirryimme varsinaiseen kärrypujotteluosioon, astia- ja liinavaateosastoille. Tässä kohtaa päätimme tapahtuman nopeuttamiseksi jakaantua kahteen partioon: Pertti ja Woody lähtivät haeskeleen petivaatteita, verhoja, mattoja, pyyhkeitä, kun taas minä ja Andrew keskityimme astioihin. Tai Andrew keskittyi kulkemaan perässäni kahden kärryn kanssa, ja minä singahtelin edes ja takas ja uudelleen edes ja takas, ennen kun kaikki tavarat löyty. Eikähän kaikkia tietenkään edes löytynyt – yllättäen varastossa ei ollutkaan ihan kaikkea mitä netistä oli katottu. Jossain vaiheessa lihapulla-annos rupes jo kiiluun silmissä, mutta ei, jatkettava oli vaan.

Mutta partioidemme jälleen yhdistyessä meillä alkoi olla kasassa 4 kukkurakärryllistä lautasia, laseja, kulhoja, kippoja, kappoja, kattiloita, paistinpannuja, tarjotinta, termospulloa, veitsiä, kauhoja, pannunalusia, pyyhkeitä, lakanoita, peittoja, tyynyjä, pyykkikoria, silityslautaa, roskakoria, mattoja, lamppuja. Jonka jälkeen otimme 2 isoa kärryä lisää (huom. meitä on siis edelleen 4 ihmistä, ja kärryjä on nyt 6...) ja siirryimme noutomyymälän puolelle noukkimaan hyllyistä lipastoja, tuoleja, työpöytiä, peiliä, ……………

Ikea oli ihan samanlainen kuin Suomessa, paitsi ISO. Kiinalaisiin marketteihin verrattuna ero oli se, että tungos ei muodostunut henkilökunnasta, niin kuin täällä yleensä: myyjiä oli tasan yhtä vähän kuin suomalaisissakin ikeoissa.

Kun olimme saaneet kaikki 6 kärryllistä tavaraa iloisen kassatädin ja viivakoodilaitteen käsittelystä läpi, huokaisimme hetken ja söimme hodarit. Herkkuhetken jälkeen tuuppasimme kaikki kärryt delivery –osastolle, ja nyt sitten vaan kädet ristissä toivomme, että ne kaikki tavarat joskus toimitetaan meidän asunnolle!

Tässä vaiheessa olimme viettäneet Ikean shoppailuparatiisissa jo yli 5 tuntia. Eikä tässä vielä kaikki. Autonkuljettajan hälytys paikalle, ja lähdimme ajelemaan seuraavaan kauppaan. Puuttuu vielä kuivausrumpu, leivänpaahdin, vedenkeitin ja silitysrauta. Kahvinkeittimestäkin haaveilimme, ja hyllystä yksi jo löytyikin, mutta "not in stock", joten se jäi saamatta. Tähän viimeiseen rutistukseen meni enää vajaa 2 tuntia. Yksi myyjä haeskeli ensin tuotteen jostain osastokohtaisesta listasta, toinen tarkisti sen tietokoneelta, kolmas meni hakemaan tavaran varastosta, neljäs teki siitä kuitin. Ja näin käsittelyyn otettiin jokainen tuote yksitellen ja erikseen. Onneksi tuotteita ei ollut enää kovin montaa.

Enää 50 minuutin ajomatka kotiin, ja päivä pulkassa. Vaan kuka vetäis mun pulkkaa….?