Jokainen päivä tuo edelleenkin tullessaan uusia haasteita - ei niin järkyttävän suuria, mutta arkipäivään jokseenkin vaikuttavia. Yritinpä pestä pyykkiä koneella, jossa pesuohjelmien yms nappuloiden tekstit ovat tietenkin vain kiinalaisilla häkkyröillä. Kone ei lähtenyt käyntiin, luovutin ja jätin pyykit koneeseen odottamaan parempaa päivää ja uutta kokeiluinspiraatiota. Myöhemmin kun taas sain kerättyä lisää intoa ja lähdin yrittämään uudelleen, niin konehan olikin täynnä vettä ja pyykit lilluneet siellä päivän. Olin siis onnistunut kuitenkin käynnistämään koneen, mutta ajastimella… Painelin summamutikassa lisää häkkyröitä, ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan koneen huuhtelemaan ja linkoamaan pyykit! Kuivauskoneessa oli paljon vähemmän nappuloita – helppoa!
Pyykinpesupäiväksi valitsin vähemmän tuulisen päivän: ensimmäinen pyykinpesu 14. kerroksen ei-lasitetulla-parvekkeella tuntui jokseenkin holjalta. Sanovat että kaikkeen tottuu?

Pelkästään ruuan osto kaupasta tuottaa välillä tuskanhikeä otsalle. Ei vähiten sen takia, että kaupassa on yleensä pari muutakin asiakasta, eli TUNGOS. Ja täällähän ei paljon väistellä, ei kaupassa eikä liikenteessä – se menee joka ehtii, uskaltaa ja kehtaa. Yritän opetella pitämään puoleni jonoissa, puikkelehtimaan pienistä raoista lempeää kyynärpäätaktiikkaa käyttäen.

Lisäksi on pakko yrittää valita ruokia jotka on joko pakattu läpinäkyvään pakettiin, tai joissa on selkeät kuvat paketissa, josta voisi yrittää arvailla mitä se sisältää. Sekään ei tietenkään aina auta, koska ruoka-aineet ovat niin erilaisia, ettei niitä voi tunnistaa. Osassa paketeista kuitenkin lukee ystävällisesti myös ”fresh milk” tai ”Chinese salt”, kiitos niistä! Helpottavat elämääni kummasti.

Ihan kaikkea haluamaamme emme ole edelleenkään löytäneet, vaikka eilinen olikin ihan superpäivä: löytyi sekä kahvinkeitin, juustohöylä että perunankuorimaveitsi! Astiapyyhkeitä en vielä noin kymmenestäkään kaupasta haeskelun jälkeen ole löytänyt. Haku jatkuu.

Taksikuskeja varten on oltava lapulle häkkyröillä kirjoitettuna minne haluat mennä – englantia ei ole tähän mennessä osannut yksikään, sanaakaan. Mutta eilenpä kotiin tullessa osasin neuvoa taksikuskia pihaamme tullessa kääntymään oikealle. Ja olin niin ylpeä kun hän vieläpä kääntyi oikealle! Elekieli on myös erittäin hyvä ja käyttökelpoinen kieli, joidenkin abstraktimpien asioiden ilmaisu vaan vaatii vielä harjoittelua sekin.

Lihatikkujen ostoa kahdella sanalla ja elekielellä.

Klubitalolla osaamme jo käyttäytyä: ensin respaan vaihtaan jäsenkortti sulkkiskentän avainkortiksi, pelin jälkeen vaihto takaisin. Salille mennessä sama proseduuri. Pukuhuoneita ei kummassakaan ole, vaan sinne mennään valmiiksi pelikamppeet päällä, ja sitten vaan juostaan hikisenä kipikipi kotiin suihkuun. Matkaa ei onneksi ole kuin 6 minuutin verran. Uima-altaalle mennessä sentään löytyy pukukopit. Ja ”Finish sauna”, yhdellä ännällä juu, kuinkahan siellä käy? Testaamatta vielä.

Asunnossamme on edelleen kylmä ja veto. Lattialämmitystä korjataan siis ehkä joskus viikon tai kahden päästä, siihen asti yritetään lämmittää noilla huonekohtaisilla puhaltimilla. Jotka siis todella PUHALTAA: sukat pyörii jalassa ja tukka lähtee päästä… Nuha, kurkkukipu ja niskajäykkyys saattaa olla seurauksena melko pian, oireita on jo kaikista. Reinot oli ehkä paras mukaan lähtenyt matkatavara, ja kyllä pitkät kalsaritkin on mukavat! Kylppärissä on onneksi katossa ihana lämminilmapuhallin, suihkussa tarkenee siis käydä hyvin. Ja lämmintä vettäkin tulee, kunhan malttaa hetken odottaa.

Viime päivät ovat olleet onneksi aurinkoisia ja lämpimiä ulkona: eilen oli jo +16, ja Century Parkin puistokävelyllä piti jo riisua matkalla ylimääräsiä fleecejä reppuun, kun ei ymmärretty että siellä oli NIIN lämmin ilma. Eli kun avaa verhot, niin aurinkokin lämmittää huushollia…Tälle päivälle ja huomiselle ennusteessa +23!!

Eilen ainakin puistossa (pääsymaksu 20RMB…) oli todella paljon väkeä, perheitä piknikillä. Telttoja, vilttejä, eväitä, ilmapalloja; ihmiset ajelivat puistoa ympäri tandemeilla, trindemeillä ja perhepoljinlaitteilla, niillä mitä aina kaikissa turistikohteissa kulkee rantakaduilla. Puisto sinänsä näytti olevan vielä vähän talviteloillaan, mutta ehkä se on eri näköinen kun ruoho alkaa kunnolla vihertää ja puihin tulee lehdet.