Alaotsikolla: "Päiväni poliisilaitoksella”.

Ei ole kaikki niin helppoa kuin luulisi. Kiinalaisilla on hämmästyttävä taito saada normiarjestakin niin haastavaa, että kaikkeen tekemiseen ja pienen pienten asioiden hoitamiseen saa kulumaan a) melko paljon aikaa b) melko paljon hermoja c) melko monen ihmisen työpanoksen.

Ok, Kiinaan tulevalla pitää olla viisumi, jonka turisti saa 30vrk:ksi. Ennen tämän ajan täyttymistä on käytävä maasta ulkona anelemassa uutta viisumia. Näin olimme tehneet, helmikuinen Hongkongin reissumme oli se juttu. Tosin logiikka ontui minun mielestäni jo siinä, koska Hongkong on kuitenkin osa Kiinaa. Mutta ok, unohdetaan logiikka, käynti siellä riitti, ja saimmekin uusittua viisumimme Z-viisumeiksi, eli vuoden monikertaviisumeiksi, jolla saa sitten jopa tehdä töitä täällä.

Hongkongin reissun jälkeen pieni takaisku oli se, että sillä reissulla rajaviranomaiset kohtelivat passiani niin kovakouraisesti, että kuvasivu repsotti melkein irrallaan. No, konsulaatissa onnistui passin uusiminen, ei ongelmaa. Pitää vaan siirtää viisumi vanhasta passista uuteen. (Kuulostaa yksinkertaiselta)

Uuden passin saatuani toimitin sen asiaa hoitavalle sihteeri Sandylle, jonka kanssa sitten menimme käymään poliisilaitoksella, kun kaikki paperit oli asianmukaisesti täytetty. (Niinhän minä luulin). Ensimmäisellä tiskillä jo kävi melkoinen (ja kovaääninen) säpätys ja kälätys ja passini leimojen osoittelu, ja vartin keskustelun jälkeen Sandy totesi minulle että ”We have a problem.” Jaaha.  Olimme siis papereideni ja passieni kanssa 3 pv myöhässä, ei onnistu asumisluvan anominen. Heh, mitäs sitten tehdään?

Paikalle kutsuttiin ilmeisesti vähän korkea-arvoisempi konstaapeli, jonka kanssa sitten menimme istumaan pieneen huoneeseen ”Reception room for foreign affairs”. Ja neuvottelua jatkettiin, päiviä laskettiin, ja tultiin siihen tulokseen että olemme 3 pv myöhässä. Hetken päästä seuraamme liittyi uusi konstaapeli, jonka kanssa taas keskusteltiin, ja laskettiin päiviä uudelleen, ja tultiin siihen tulokseen että olemme 3 pv myöhässä. HALOO! Sitä paitsi, minä olin sitä mieltä että vain 2 pv, mutta jotenkin en jaksanut nostaa siitä isompaa meteliä.  

Tässä vaiheessa olin jo allekirjoittanut muutaman ohuen paperinlätyskän kalkkeeripaperin kanssa, ja todistanut että olin 3 pv myöhässä. Sitten haettiin esiin pieni vihreä muovikantinen lakikirja, jossa selkeästi todettiin pykälässä se-ja-se että ulkomaalaisen tulee 30 vrk kuluessa maahantulonsa jälkeen anoa asumislupaa. Ja kohdassa se-ja-se todettiin että ellei ole näin tehnyt, joutuu maksamaan sakkoa 1 päivältä 500RMB, ja useammalta päivältä sakko on 1000RMB. Jatkoimme kuitenkin ”neuvotteluja”, jonka jälkeen minulle kerrottiin, että konstaapelit tulevat nyt esittämään minulle joukon kysymyksiä. Kuulostaa kuulustelulta – hiukan kylmäsi, että mitähän kysymykset mahtavat olla, ja miten osaan vastata niihin sopivasti. Joutumatta esim lähtemään maasta, tai mitäs muita vaihtoehtoja voisikaan olla...?

Kysymykset olivat kuitenkin jokseenkin yksiselitteisiä: Olenko saapunut Shanghaihin 14.2.2011? – Kyllä. Olenko saapunut Pudongin kansainväliselle lentokentälle? – Kyllä. Olenko tietoinen että anomus asumisluvasta olisi pitänyt tehdä 30vrk kuluessa maahan saapumisesta? – No kyllä kai, viimeistään nyt... Olenko tietoinen että jollei näin ole tehnyt, seuraa sakko? – No justhan se mulle kerrottiin että siis – Kyllä.  Olenko ymmärtänyt kaikki edellä esitetyt kysymykset? – No haloo... siis – Kyllä. Olenko vastannut totuudenmukaisesti edellä esitettyihin kysymyksiin? – No joo joo. Onko minulla kysyttävää edellä esitetyistä kysymyksistä? – No olis yks että kuinkahan kauan tätä vielä jatkuu, mutta että – Ei.

Tämän ja muutaman muun (yhteensä n. 10 kpl) paperinlirpakkeen täyttämisen jälkeen, arkistomappien selaamisen jälkeen, passieni kopioimisen jälkeen, pääsimme kaikkia (?) osapuolia miellyttävään loppuratkaisuun: kun minä vannon kautta kiven ja kannon (ja seuraava lomake...) että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, eikä tule toistumaan, niin pääsen tällä kertaa huomautuksella, ilman sakkoja.

Wuhuu, ja takaisin ensimmäiselle tiskille, anomuksen ja passien jättö käsittelyyn, ja  valtava usko ja luottamus siihen, että viikon päästä saan passini takaisin asianmukaisella tarralla varustettuna!! Tänään tuo viikko alkaa olla kulunut, niin että puhelinsoittoa odotellessa...

 

Efficient and excellent, jees jees.

Jos ei tilanne olisi kaikenkaikkiaan ollut hiukan jänskättävä, minua olisi saattanut ruveta tuo kalkkeeripapereiden ja lomakkeiden määrä ja asiaan kulutettu aika jo hiukan huvittamaan, mutta yritin pitää itseni asiallisena. Oltiin kuitenkin poliisilaitoksella pienessä kopissa kahden konstaapelin kanssa...

Been there – done that.

Pertin lupa oli hoidettu jo aikaisemmin kuntoon, sillä välin kun minä odottelin konsulaatista uutta passia, joten hänellä kaikki ok, avaruusolennon työlupaa myöten.