… on juurikin sanonut näkemiin ensimmäisille vieraille, Harry ja Marie från Stockholm. 11 päivää he Shanghaissa luonamme viihtyivät, ja toivottavasti hyvin viihtyivätkin! Siltä ainakin vaikutti.

Vierashuoneemme ei siis ole suuren suuri (itse asiassa se on todella pieni...), mutta toisaalta, eipä sitä 11 pv aikana paljon ehditty sisällä kotona olemaankaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut noin lyhyessä ajassa yrittääkään ahmaista koko Shanghaita, vaan vieraiden mieltymysten mukaan pieniä palasia sieltä täältä.
Ensimmäisenä varustimme vieraat pienillä lappusilla, joihin olin printannut asuntomme osoitteen kiinalaisilla häkkyröillä, eksymistapauksien varalle, taksikuskille ojennettavaksi.

Ensikosketus Kiinaan ja byrokratiaan otettiin saapumispäivänä poliisilaitoksella rekisteröityen. Jo heti toisella kerralla onnistui: ensimmäisellä kerralla meillä ei ollut mukana asuntomme vuokrasopimusta. Mitä ei tosin kuulemma joka virkailija edes kysele. Kuten ei esimerkiksi se virkailija jonka luona toisella kertaa sitten ko. dokumentin kanssa olimme. Ja saimme siis vieraat laillisesti rekisteröityä meillä asuviksi.

Poliisilaitoksella vähän jännittää

Varsinaisten nähtävyyksien lisäksi koettavaa riitti ihan jokapäiväisessä elämässä – pelkästään ruokakaupassa käynti oli Marien mielestä ”jätte spännande”, kaikkine akvaarioissa esillä olevine elävine kilpikonnineen ja käärmeineen ja sammakoineen. Taksilla ja metrolla liikkuminen kaoottisessa liikenteessä ja valtavassa ihmistungoksessa oli ensin jopa vähän pelottavaa, mutta muutaman päivän jälkeen kuulemma jo tottuivat jatkuvaan tööttäilyyn ja huikeisiin kaistanvaihdoksiin ja seassa puikkelehtiviin pyöräilijöihin. Pyöräilijöiden mukanaan kuljettamat tavaramäärät herättivät kovasti hilpeyttä. Eksoottista oli myös se, että kuljettajamme Mr. Ding valkoisine hansikkaineen avasi auton ovet lähtiessämme shoppailemaan... =)

Kuljettajamme Mr. Ding Buickin ratissa

Kävimme Marien kanssa kokeilemassa kokovartalohierontaa, sillä välin kun Pertti ja Harry pelasivat sulkapalloa. Hierontakokemus oli eksoottinen: meidät hierottiin samassa, hyvin hämärässä huoneessa. Omien vaatteiden tilalle vaihdettiin pyjamat. Ja hierojat hieroivat sitten näiden pyjamien ja pyyhkeiden päältä, ei mitään paljasta ihoa ja öljyä! Tällainen ainakin oli kalliimpi, 5 tähden hieronta. Vaihtoehtona olisi ollut 3 tähden hieronta. Tarina ei kerro mitä eroa niillä on.

Kokeilimme siis myös tai chitä, tuota hidastettua liikehdintää kiinalaisen vingutuksen säestyksellä. Harrylla teki tiukkaa olla nauramatta koko harjoituksen ajan...

Lenkkeilimme kaunista kanavanvartta, jota reunustaa kirsikka- ja magnoliapuut, jotka olivat kauniissa kukassa, tosin magnoliat osa jo kuihtumaan päin.

Varsinaisista nähtävyyksistä käytiin läpi Shanghai World Financial Center (maailman suurin pullonavaaja, ja maailman korkein baari); YuYuan Garden (klassista kiinalaista arkkitehtuuria ja puisto ihan keskustassa); Bund rantabulevardi, josta on illalla muhkeat näkymät Pudongin puolelle, kun kaikki futuristiset pilvenpiirtäjät on valaistu; Nanjing Road kävely/ostoskatu; People’s Square keskuspuisto; Huaihai Road -ostoskatu; Dongtai Lu antiikkimarkinat; Taikang Lu taidekatu; Fuxing Park (”tanssipuisto”); Peace-hotellin jazzbaari. Kävimme myös kauempana Cao An Lulla sijaitsevalla ”lakanamarkkinoilla”, + erinäisiä kertoja feikkimarketilla, joka sijaitsee lähimmällä metroasemallamme.

 

Harry ja Marie Bundilla

Harry ja Marie Dongtai Lu antiikkimarkkinoilla

Paikallinen ruokakulttuuri ei oikein saanut suurta kannatusta vieraissamme, niinpä meillä laitettiin aika paljon kotiruokaa – ”tietää mitä syö”. Tutustuimme italialaiseen ja kreikkalaiseen ravintolaan, Burger Kingiin ja Pizza Huttiin, tilasimme kotiin intialaista. Kerran sain tilata kotiin kiinalaista, ja kyllähän sekin syötyä tuli. Hienoin ruokailu oli varmaan ”M on the Bund”illa nauttimamme sunnuntaibrunssi, shamppanjacoctailien kera.

Sammakonreisialkupalat, M On The Bund

Maisema M On The Bundin pöydästä

Iloinen iltaruokailu kotona

Shoppailun ja tinkimisen makuun kun vieraat pääsivät, niin siitähän ei meinannut loppua tulla ollenkaan! Mukaan lähti mm. takkeja, conversetossuja, pikeepaitoja, teepaitoja, käsilaukkuja, lompakoita, kiinalaisia pussukoita ja nyssyköitä, viinipullopusseja, kiinalaisia mekkoja, koruja. Loppujen lopuksi tarvittiin myös uusi matkalaukku....

Viimeiselle päivälle meillä oli varattuna retki FengJingin vesikaupunkiin, jossa vierähti koko päivä. Näimme vähän erilaista Shanghaihin verrattuna, FengJingin sanotaan olevan näistä ympäristön useista vesikaupungeista se ”aidoin”. Ainakaan siellä ei kovin paljo turisteja meidän lisäksemme näkynyt. Eikä kukaan osannut englantia. Tutustuimme Mao-museoon ja Ding Cong ”pilapiirros”museoon. Muuten käppäilimme ympäri kanavien varsia ja ihmettelimme kiinalaisen pikkukaupungin elämänmenoa. Osa meistä uskaltautui jopa maistamaan dumplingeja... =) Pertti kävi myös parturissa, 10rmb.
Itse shoppailimme tällä reissulla jokaiseen kiinalaiseen kotiin kuulemma kuuluvan silkkitäkin. Nyt testataan onko se viileä kesähelteillä, mutta lämmin talven kylmillä ilmoilla.

Pikaruokalounas FengJingissä

Paljon jäi varmasti näkemättäkin, mutta toivottavasti vieraat saivat jonkinlaisen näkemyksen Shanghaista ja kiinalaisesta elämästä! Ainakin kamera räpsyi melko tiheästi, niin että on sitten vielä kotonakin mitä muistella!

Det finns verkligen mycket som vi inte hade tid att se, men hoppas gästerna fick någon sorts uppfattning om Shanghai och den kinesiska livstilen! Kameran knäppte i alla fall ganska ofta, så det betyder att de kan dra sig till minnes hemma i Stockholm också! 

Kanske borde jag ha skrivit hela det här på svenska – men solisolisoli, skriver fortare (och kanske ortografiskt mer rätt också…) på finska.