Heinäkuun helteen voit ilmassa haistaa...! Tiina ja Pete tulivat siis Shanghaihin vieraaksemme, ja samalla alkoikin Shanghaissa heat peak. Jokaisena päivänä lämpötila pysytteli lähellä 40 astetta, yöksi viileten 30 asteeseen.

Helteestä huolimatta lämpsimme kiitettävästi kaupungilla, vesipulloja kadunkulmista ostellen. Nähtyä tuli ainakin osa perusShanghaista: Nanjing Road-kävelykatu, The Bund, People’s Square, French Concession, Xintiandi, Shikumen, Shanghai World Financial Centerin näköalatasanne. Keskenään Tiina ja Pete kävivät myös ihmettelemässä Science & Technology Museumin. Shanghai Museumissa käytiin porukalla tutkailemassa ruukkuja, vaatteita, huonekaluja ja sinettejä. Itse asiassa olimme menossa maorinäyttelyyn, mutta sitä osastoa ei löytynyt. Ehkä siitä syystä, kun ulos tultuamme katsoimme päivämäärän tarkemmin: maorinäyttely ei ollut vielä avattu...

 

Vastapainoksi ihmettelimme myös vanhaa kaupunkia, pikkuruisia kujia, joilla vihannesten ja hedelmien myyjät levittelivät tuotteitaan kaduille, katkaravut hyppivät pesuvadeissa, sammakot, käärmeet ja ankat makoilivat ammeissa ostajia odotellen. Osittain melko rähjäistä, likaista, haisevaakin... Näillä vanhan kaupungin kujilla kun asukkaat tekevät ulkona lähes kaiken: pesevät itsensä, astiansa, pyykkinsä, tekevät ruokansa, syövät, istuskelevat, viettävät aikaa. Osa lämpsimisestä suoritettiin perinteistä höpsismiä käyttäen: käveltiin vaan jonnekin, ja sitten jonnekin muualle, ja välillä ihmeteltiin että missähän sitä ollaan.

 

Taikang Lu:n boheemeissa taidekortteleissa käytiin iltaa viettämässä: shoppaillen, drinkit nauttien, ja thaimaalaisessa ravintolassa ruokaillen. Yleisesti ottaen syötiin peruskiinalaista ruokaa, joko kotona itse tehden (no okei, voi olla että ne pihvit ei olleet ihan peruskiinalaista...), kotiinkuljetettuna tai erilaisissa ravintoloissa. Osa ”hienoja” ravintoloita, kuten Lost Heaven, osa ”perinteisiä” kiinalaisia,  kuten lähellä olevalla katetulla ravintola-alueella oleva pikkuravintola, jossa neljän hengen illallisen sai 10€:lla. Ja poikkeusluvalla saimme myös nauttia viereisestä viinikaupasta ostetun punaviinipullon ruokajuomana. Samaten poikkeuksellisesti söimme kerran myös hampurilaiset, koska iltahöpsismimme venähti, ja ruokaa ei tuntunut olevan enää oikein mistään saatavilla – kaikki keittiöt olivat jo menneet kiinni. Irkkupubi O’Malley’s pelasti tilanteen (kunhan se oikea katu lopulta löytyi, ilman osoitetta mukana..) olemalla auki 24/7. 

Liikuimme paljon kävellen ja taksilla, mutta paikallistuntemukseen kuului tietenkin myös bussilla ja metrolla kulkeminen, sekä Petellä myös Pertin kanssa myös aamulenkit pyörällä. Keskustassa liikenteen seassa pyöräily oli kuulemma kivaa ja jännittävää. Ainakin vähän extremeä. Ja me Tiinan kanssa heräsimme sitten kun miehet tulivat aamulenkeiltään, milloin ruisleivän, milloin tuoreiden vihannesten kanssa. Kanavanvarresta olivat ottaneet myös videonpätkää, kun Pertti vaihtoi pyöräänsä rengasta – sehän herätti kaikessa kansassa suurta kiinnostusta ja hämmästystä.

Mah-jongia pelasimme Moganshanin lisäksi vielä kotosallakin -  kohta pitää varmaan laajentaa peliä, koska yksinkertaistettu versio alkaa jo sujua. Muuta ajankulua aiheutti Peten pukujen ja paitojen ja takin teettäminen, joita piti käydä tilaamassa, sovittamassa ja lopulta hakemassa. Hyviä tuli kaikista! Ja samalla innostuttiin brodeerauttaan paitoja, eli lähifeikkimarketissa tuli sittenkin käytyä muutama kerta, vaikkei mitään valtavaa shoppailuinnostusta ollutkaan havaittavissa... Jotain kiinalaista posliinia, syömäpuikkoja ja valkoisia peruukkeja kuitenkin tarttui mukaan tulaisiksi kotiin.

 

Yksi päivä kulutettiin Suzhoussa, Kiinan Venetsiassa, n. 70km päässä Shanghaista olevassa ”vesikaupungissa”, jonne kuljettajamme ystävällisesti meidät vei, löytäen jopa haluamamme silkkikaupankin, Suzhou No. 1 Silk Factory. Silkin pääkaupungissa kun oltiin, niin pitihän vähän silkkiä hankkia. Suzhou-päivä oli aika tuskaisen kuuma, kävely ihastuttavassa puutarhassa, temppelien ja pagodien ihastelu ja lipuminen kanavien varressa paikallisella gondolia muistuttavalla menopelillä melkein vei mehut.  Vaikka kultahampainen täti meille niin kauniisti lauloikin.

  

Kuuman päivämme päätteeksi sopi kuin nenä päähän, että ystäväni Sue halusi maistatuttaa meillä makeaa mungpapukeittoa, jota kiinalaiset itse nauttivat kuumina kosteina päivinä, joka päivä. Se kun viilentää kehoa! Sue oli keittänyt keiton valmiiksi, toi sen meille, ja lisäksi hän toi vielä ainekset ja reseptin keittoon, että voimme sitä valmistaa ihan itsekin! Melko ystävällistä! Maistelimme keiton pois, hyvää oli, vaikka vähän erilaista – kylmää ja makeaa!!

Pertti ei valitettavasti ihan tästä kaikesta päässyt osalliseksi, koska joutui käymään välillä (= joka päivä..) töissä. Välillä illat venähtivät vähän pitkiksi, mah-jongin tai myöhäisen ruokailun vuoksi, mutta meillä muilla oli silti enemmän ongelmia aamuheräämisten kanssa. Yhtenä aamuna sentään päästiin porukalla ylös kanavanvarren touhuja ihmettelemään.

Toivottavasti vierailla oli edes puoliksikaan yhtä hauskaa kuin meillä – onhan se kiva saada tänne kiinalaisen arjen keskelle välillä hyviä suomalaisia ystäviä, jakamaan tätä hassuutta kanssamme. Tähän väliin kun mahtui mm. uuden pesukoneen asennus parvekkeelle, vanhan poisvienti (another team...), vessanpytyn avausta, laskujen maksua, ruokakaupassa käyntiä, printteriin värien ostoa, puhelimeen puheajan ostoa, ja muuta pientä ”puuhastelua”. Jotka kaikki eivät yllättäen sujuneetkaan ihan kerrasta, taaskaan.

Edelleen kun olen sitä mieltä, että tätä kaikkea ei voi sanoin eikä valokuvin tarpeeksi kuvata, että tämän ymmärtäisi ja uskoisi. Tämä on koettava!