Ystävämme Tiina ja Pete Tampereelta saapuivat vieraaksemme Shanghaihin Hongkongin ja Macaon kautta, ja jo etukäteen heillä oli toiveena päästä myös maaseudun rauhaan ja patikoimaan. Niinpä olimme ystäviemme Billin ja Janen ohjeilla ja avustuksella varanneet pitkäksi viikonlopuksi majoituksen Zhu Xiang Cun hotellista, varanneet kuljettajamme viemään ja hakemaan meidät, sekä tilanneet seudun tuntevan oppaan kanssamme patikoimaan.

Moganshan sijaitsee 200km päässä Shanghaista (n. 3h ajomatkan päässä), 60km pohjoiseen Hangzhousta, muutaman kilometrin päässä Wukangin kaupungista. Se on osa Moganshanin kansallispuistoa, sisäänpääsymaksu alueelle 80RMB.

Starttasimme matkaan perjantaiaamuna klo 9:00. Kuljettajamme Mr Ding oli jo etukäteen varustettu kiinalaisilla osoitteilla ja ajo-ohjeilla. Shanghain aamuruuhkasta päästyämme matka taittui nopeasti, aikaa meni 3,5h. Viimeiset pätkät vuoristotietä ylös ja ylös olivat jännittäviä: vastaan tuli isohkoja rekkoja lastattuna täyteen (tai vähän yli..) bambunrunkoja. Tiet olivat kapeahkot, ja vauhti ja mutkien oikominen kaikilla hiukan liiallista. Turvallisesti pääsimme kuitenkin perille.

Majoittuminen Zhu Xiang Cun hotelliin, jossa tapasimme oppaamme Alicen ja hänen assistenttinsa Jolinin. Pikainen kamppeiden vaihto, ja lounas Moganshan Lodgessa: Liettualainen baarinpitäjä kattoi meille lounaan terassille, ja maistoimme paikallista Mo Ganshan Spring olutta. Kevyttä, mietoa janojuomaa.

 

Ja sitten kohti bambumetsiä! Kiipesimme kivirappuja, patikoimme polkuja ylös ja alas, joka puolella ympärillä milloin nuorempia, ohuita bambuja, milloin 7v vanhoja, jo käsivarren paksuisia, valmiina korjattavaksi olevia bambuja. Välillä polku oli melko haastavaa – sekä alas- että ylöspäin siirtymistä auttoi kun saattoi ottaa bambunvarresta tukea. Eripaksuisista bambuista lähti erilainen ääni kun niihin kopautti kepillä...

Ohitimme muutamia vanhoja vanhoja villoja, kivikartanoita, jotka on aikanaan rakennettu rikkaille shanghailaisille, jotka ovat tulleet kaupungin vilskettä pakoon. Osa näistä kartanoista on remontoitu hotelleiksi, osa jääneet unholaan ja rapistumaan. Rakennusprojektia tuntui olevan käynnissä monessa paikassa – toivottavasti nämä vuosisatoja vanhat kauniit talot remontoidaan ajan hengen mukaisesti. Moganshan Lodgen liettualaisella baarinpitäjällä oli tosin tähän vähän skeptinen näkemys asiasta – halvalla ja nopeasti vaan tehdään vähän jotain sinnepäin..

     

Bambujen varsiin oli merkitty omistajan nimi ja bambun ikä - melkein teki mieli kaivertaa oma nimi yhteen...

 Pertti tähyilee, mutta pandoja ei vaan näy

Oppaamme Alice kertoili Moganshanin historiasta, bambujen kasvattamisesta ja korjaamisesta, korkea-arvoisista vierailijoista (kuten Mao Zedong ja Zhou Enlai).

Moganshanin nimi tulee yksinkertaisuudessaan Kiinan kuuluisimmasta miekantakojasta nimeltä Gan, joka tuli tänne vuorelle (shan) 770- 476 eKr. takomaan erityistä miekkaa keisarille, mukanaan vaimonsa Mo.

 

Ihailimme ainutlaatuisia maisemia, nautimme puhtaasta raikkaasta ilmasta. Todellinen keuhkojen huuhtelu puolen vuoden Shanghaissa asumisen jälkeen!

  

 

Alice löysi meille aina sopivin väliajoin joko näköalapaikan hetken hengityksen tasaamista varten, tai nälän yllättäessä maukkaan ruokapaikan. Tai no, löysi ja löysi – Alice on käynyt täällä patikoimassa kuulemma yli 50 kertaa, tuntee ehkä paikat kuin omat taskunsa. Tuttuja tuntui löytyvän melkein joka talosta. Välillä polku kulki jonkun pihan poikki, kanat tepastelivat vapaana bambujen seassa, välillä oikaisimme jonkun terassin poikki..

Alice halusi aina mahdollisuuksien mukaan kävellä sukkasillaan tai paljain jaloin. Eikä huomannut sitä ohi lukertelevaa "käpyä". (Käpy oli peitesana niille matelijoille, joita ei saanut mainita Tintille ääneen..)

Perjantain patikoinnin otimme kuitenkin lyhyemmän kaavan mukaan, vain kolmisen tuntia, koska lauantaille oli suunnitteilla tosi koitos.

Yhtenä missiona tälle viikonlopulle meillä oli kiinalaisen mah-jongin pelaamisen opettelu. Kuviollisilla ”tiilillä” pelattava neljän hengen peli, joka muistuttaa monia länsimaisia rommipelejä. Mukanamme antiikkimarkkinoilta ostamani mah-jong, printattuna yksinkertaistetut mah-jong-säännöt, sekä laatikollinen Tsingtaoa… Parin harjoituskierroksen ja insinöörin ja sisäisen tarkastajan sääntötulkintojen jälkeen totesimme että yksinkertaistettu mah-jong onkin ihan yksinkertaista – toistaiseksi kun pelasimme puolella määrällä tiiliä ja unohdimme pistelaskun, joka on se haastavin osuus pelissä.

 

 

Lauantaiaamuna olimme kuitenkin taas 7ltä terhakkaana valmiina melko rankkaankin päivään: tulossa Alicen mukaan n. 6-8h patikointi! Aamupalan jälkeen lähdimme matkaan: osaksi mäntymetsiä, osaksi bambumetsiä. Ylös ja alas. Ja alas ja ylös. Polkuja ja joenuomia, epätasaisia kivirappuja, puista riippusiltaa, ja jälleen polkuja… Maisemat olivat sanoinkuvaamattomia, vaikka päivä ei ollut ihan kirkas; kauimmaiset vuorenhuiput hukkuivat sumuun. Välillä törmäsimme asutuksiin, joissa paikalliset ihmiset tuntuivat elävän äärettömän rauhallista ja kiireetöntä elämää. Melko täydellinen kohde rentoutumiseen luonnon keskellä, vastakohtana Shanghain valoille ja starbuckseille, ilman valtavaa väkimäärää ja meteliä. Oppaamme Alice kehotti meitä kulkemaan rauhassa, hiljaa, pohtimaan omia ajatuksia. Niin täällä kuuluu tehdä. Välillä meidän oli kuitenkin ihan pakko ääneen ihastella teeviljelmiä, valtavia värikkäitä perhosia, sudenkorentoja, alla aukeavia maisemia, selässä virtaavaa hikeä, ja kohta väsyviä pohkeita… Moganshanissa on kuulemma keskimäärin 7 astetta viileämpää kuin Shanghaissa, mutta välillä kun aurinko kuitenkin pääsi porottamaan bambujen välistä niin kyllä silti oli kuuma. Ehkä n. 30-32 astetta.

 

Hiki hiki hiki...

 

Patikkaretkemme päätyi alhaalla olevaan kylään, jonne saapuessamme pysähdyimme ensin ystävällisen rouvan autotallista muokattuun kesäolohuoneeseen vieraiksi... Rouva oli pyykinpesulla pihalla, ja kutsui meidät levähtämään hetkeksi (taisimme olla aika ryytyneen näköisiä..?) ja nauttimaan ensin lasilliset paikallista teetä, sitten pullolliset paikallista olutta. 30 perheen kylän laitamilla ei taida kovin usein nähdä outoja ulkomaalaisia. Ainakin saimme miellyttävän ystävällisen vastaanoton, ja pyjamassaan hiippailevan vanhanrouvan jakamattoman huomion.

Alice the waitress, autotallikesähuoneessa

Kylässä nautimme hyvin ansaitun illallisen. Missään näistä lounas- tai illallispaikoissamme ei ollut minkäänlaisia ruokalistoja tai hinnastoja: täällä kylässä meidät kehotettiin Tiinan kanssa keittiöön kokkien sekaan, vitriinistä valikoimaan haluamamme annokset. Otimme jotain minkä ehkä tunnistimme… Sähkökatkos pysäytti ilmastoinnin, mutta tarjoilijathan ovat myös sitä varten, että tulevat viuhkoilla löyhyttelemään kuumissaan olevia asiakkaita! Ostimme tuliaisiksi mukaan paikallista teetä - viljelmiä näimme välillä silmänkantamattomiin. Teetä nauttiessamme voimme ehkä päästä ajatuksissamme tänne takaisin...

Tässä vaiheessa olimme olleet retkellä jo n. 9h, välillä toki siis lounastaen ja illallistaen, mutta ajatus saman matkan kipuamisesta ylöspäin ei kuulostanut edes käytännössä mahdolliselta, joten otimme taksin, joka vei meidät hyvän matkaa ylöspäin: jatkoimme enää vähän yli puolen tunnin nousun portaita ylös, ylös, ylös…. Kylmä olut maistui MELKO hyvältä hotelliin päästyämme!

Yhä ylös yrittää...

Päätimme tutustua hiukan enemmän hotelliimme, koska esitteessä mainittiin myös mah-jong-huone, sauna ja jacuzzi! Noh, alakerroksissa kierrellessämme tajusimme miksi meidän huoneitamme nimitettiin sviiteiksi (tosin sviitti-käsite on aiemmassa elämässäni ollut ehkä toisenlainen), ja melko pian totesimme että esite, joka näyttikin 80-luvulla tehdyltä, oli varmaan oikeasti 80-luvulta: saunaa ja jacuzzia ei tosiaankaan ole ollut olemassa ehkä 30 vuoteen, ja mahjonghuonetta sävytti juuri niin tunkkainen vuosikymmenien pinttynyt tupakansavu, että päätimme jatkaa mah-jong-harjoituksia ihan omassa huoneessamme. Kun ensin olimme käyneet ”yhteissuihkussa”: huoneemme olivat vierekkäin, ja kylpyhuoneissa oli ilmastointikanavien kautta suora puheyhteys… =) Hotelli oli siis todellakin parhaat päivänsä nähnyt kauan kauan sitten, mutta tarjosi meille hyvä yösijan, ja valtaisat maisemat huoneen ikkunasta.

Sviittimme ikkunasta avautuva aamunäköala

 

Sunnuntaiaamuna patikoimme vain ensin aamumarkkinoille tutkailemaan paikallisten ihmisten aamutoimia: vihannesten ja siansorkkien ostoa aamulla 7ltä. Edelleen läheisen motellin puutarhaan nauttimaan ulkona puutarhassa täydellinen pitkä pitkä rauhallinen aamupala, melkein brunssi – vain kuohuviini puuttui. Oppaamme vetivät välissä jo pienet nokkaunet – minäkin yritin kiinalaistua se verran. Etukäteen tilattu aamiainen piti sisällään juuri sen mitä olimme halunneet plus paljon paljon muuta, paikallisia herkkuja. Ilman opastamme olisimme olleet ehkä hiukan hukassa, tai ainakin jääneet paitsi monesta.

Puoliltapäivin huoneiden luovutus, Mr. Ding saapui lähes minuutilleen sovittuna aikana meitä noutamaan. Paluumatkalla poikettiin vielä bambumarkkinoilla, mutta kyytiin ei mahtunut ne aika kivat parvekekalusteet, eikä heillä ollut kotiinkuljetusta Shagnhaihin.

Kaikenkaikkiaan ERILAINEN viikonloppu: rentouttavan rauhoittava, luonnonläheinen, vaikkakin fyysisesti koetteleva. Ainakin pohkeet venyttelystä huolimatta olivat sitä mieltä, että kyllä tämä nyt jo saa riittää.

Suosittelemme ehdottomasti, mutta paikasta on annettu myös varoitus: Saattaa aiheuttaa riippuvuutta!

Kaikille Moganshan-viikonloppua suunnitteleville ohje/muistilista: 

- helpoin tapa on ottaa auto ja kuljettaja – perille on vaikea/hankala osata bussilla tms.

- ehdottomasti kannattaa palkata mukaan opas – itse on mahdotonta löytää niitä hienoimpia pikkupolkuja tiheässä bambumetsässä

- etukäteen varattu majoitus – paikalla käy paljon ryhmiä, huoneita voi olla joskus vaikea saada

- snacksieväitä ja viiniä mukaan – Carrefoureja ei ole joka nurkalla….

- kävelysauvat ovat mainio apu sekä ylös- että alaspäin mennessä

- hyttyskarkotetta ja hyttysgeeliä mukaan – metsien siimeksessä ja ojien uomissa ON hyttysiä tai jotain muita ötököitä jotka saavat aikaan kutisevia paukuroita

- lippalakki tms päähine, hikipyyhe, aurinkorasvaa – aurinko paistaa ja hiki tulee!

- käteistä rahaa – kansainvälinen luottokortti on täällä vain pala muovia