Kyllä kai se on nyt, marraskuun loppupuolella, myönnettävä että syksy on tullut myös meille Shanghaihin. Jo syyskuussahan paikallislehti Shanghai Daily kirjoitti kuinka syksy tuli tänä vuonna aikaisemmin kuin koskaan 27 vuoteen, mutta jotenkin meikäläiset ei ihan huomanneet ”syksyn” tuloa vielä silloin, kun lämpömittari näytti jatkuvasti yli +20 astetta ja aurinko paistoi. Normi suomalainen kesäkeli!?
Varsinkin marraskuun alku oli lähes sademetsältä tuntuvaa: lämpötila oli +25, satoi tai tihkutti, eikä ilmankosteus paljon sadasta prosentista puuttunut! Pyykit ei oikein kuivaneet, ja vaatteet kaapissa tuntuivat kosteannihkeiltä.
Mutta nyt lehtiä putoilee puista, lämpötila on aamuisin vaan +12...15 - jos aurinko paistaa, saattaa päivän ajaksi nousta +18...+20. Alkuviikosta jouduin antamaan periksi ja laittamaan ensimmäistä kertaa juoksulenkille pitkähiaisen paidan ja pitkäpunttiset housut. Liioitteluksi laitoin vielä hanskatkin käteen, mutta ne joutuivat jo matkalla taskuun. Ja eilen sitten päivälämpötila auringonsäteiden ansiosta nousikin taas +24ään.Viime viikollahan täällä varoiteltiin myös kuurasta maassa, kun lämpötila laski jossain päin jo ”niinkin alas kuin +9”…
"Maastokuvioiset" plataanipuut pudottavat lehtiään, JinXiu Lu
Takuuvarma talven merkki: kiinalaiset skootteristit ja mopoilijat alkavat pukea takin väärinpäin päälleen. =)
Kaikki pyöräilijät eivät tosin tyylistään luovu..
Aamun taiji vaatii jo fleeceä ja käsineitä
Ilmansaasteet ovat viime aikoina ihan kirjaimellisesti taas näkyneet. Ilma on utuinen, sumea, harmaa - aurinko yrittää sitkeästi tuoda itseään esiin kaiken tuon harmauden läpi. Vaikka Shanghaissa viimeisten mittausten mukaan onkin päästy ”kohtuulliseen” ilmanlaatuun, ainakin minulla on koko ajan tunne että NÄEN mitä sisääni hengitän. Shanghaissa on viime vuosina ollut keskimäärin 155 päivää vuodessa, jolloin ilma on erityisen sumea. Tavallisinta tämä on marras-joulu-tammikuussa. Että sellaista tiedossa sitten seuraavat kuukaudet.
Marraskuu muuten on mennyt hyvinkin arkisissa merkeissä. Pertti painaa pitkää päivää töissä, tuskailee ja taistelee kiinalaisten kanssa. Ihan ei mene kaikki koko ajan niin kuin pitäisi, olen rivien välistä ymmärtänyt... Pitkän työpäivän päälle ei paljon muuta tarvita kuin iltaruoka ja joku elokuva, muutama sivu kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Ja aamulla sitten raportteja kirjottelemaan, esim. ½5ltä, kun yhteydet on parhaimmillaan.
Minä kiertelen hyvällä säällä kamerani kanssa kaupungilla, minkä nyt arkisilta askareiltani ehdin. Olemme varmaan edelleen Shanghain ainoat suomalaiset, joilla ei ole ayia (kodinhoitaja-siivoojatäti), eli ihan itse siivoan, tiskaan, pesen ja silitän pyykit, käyn kaupassa, laitan ruuan, tilaan veden (ja päivystän kotona kun se joskus tulee..), käyn maksamassa laskut, käyn vaihtamassa rahaa = huolehdin että arki sujuu. Että vessapaperi ei pääse loppumaan. Että suihkukaapissa on aina shampoota. Että laatikossa on puhtaita sukkia. Tunnen itseni välillä kovin tärkeäksi.
Syyspäivät ovat minun osaltani menneet pitkälti juostessa. Satuin keksimään joskus loppukesästä että vois olla kiva osallistua Shanghai International Marathoniin, ja menin ja maksoin sitten puolimaratonin osallistumismaksun, ja aloin jopa reenaamaan. Melko säännöllisesti olen juossut, 3 kertaa viikossa, vähän erilaisia lenkkejä: kevyitä pidempiä, kovasykkeisiä lyhyempiä, jopa vähän intervallityyppistä matolla. Lisäksi kerran viikossa baletissa, kerran viikossa pyöräilemässä, satunnaisesti sulkkiksessa ja satunnaisesti salilla. Spinningit on joutuneet toistaiseksi vähän tauolle, kun tuntuu ettei vanha jaksa (eikä ehdi) ihan äärettömästi. Kohta se sitten nähdään onko reeni tuottanut tulosta: tapahtuma on ensi sunnuntaina 4.12. Tavoitteena juosta läpi, ja alle 3 tunnin, ettei huoltoauto kerää mukaan matkan varrelta.. =)
Myös kiinantunnit on saatu taas pitkän tauon jälkeen käyntiin, ja muistiparkapieni on välillä niin kovin koetuksella. Uusi opettaja Emily painottaa erityisesti ääntämisen ja toonien tärkeyttä, mikä on hyvä asia, mutta ei ihan helppoa. Tunteja on kaksi kertaa viikossa, 1½h kerrallaan, opettaja tulee kotiin – siinä mielessä on helppoa. Oppiakseen pitäisi kyllä kerrata jo opittuja ihan kaiken aikaa, eivät ihan helposti jää päähän nuo sanat, ihan kaikki... Mutta màn màn lái! Naapurin Jaanan kanssa kahdestaan opiskelemme, ja hyvällä säkällä jonkikumpi muistaa aina jonkun sanan, ja toinen täydentää lauseen loppuun.. Viimeksi opettaja ihan intoutui taputtamaan käsiään meidän tiimityöskentelyllemme.
Soitinkadulla (Jin Ling Dong Lu) ollaan käyty useaan otteeseen, samoin hifimarkkinoilla, hifimessuilla ja kameramarkinoilla. Toistaiseksi olemme suorittaneet lähinnä näyteikkunaostoksia, lukuunottamatta Pertin jo aikaisempaa djemberumpua, sekä uudempaa rumpupeltiä, ja minun pienenpientä Canon-objektiiviani. Vielä meillä ei ole putkivahvistinta, mutta minulla on vahva tunne siitä, että sellainen saattaa vielä jonain päivänä tehdä meille kotinsa.
Tuo rumpusetti taitaa nyt olla jo riittävä, vastaiskuna yläkerran puukenkäisille ADHD-korealaisille, jotka eivät malta olla hetkeäkään paikallaan. No en valita, kerrostaloelämäähän tämä on, ihmettelen vaan joskus että MITÄ IHMETTÄ ne ravaa kaiken iltaa ja aamua!?
Pertti ja tuunatut rumpukapulansa, joista toinen pää luuli aikaisemmin olevansa kalligrafin suti.
Oye como va mi ritmo!!
Shanghain suomalaisten toimintaan olen osallistunut marraskuun kävelykierrokselle ja joskus kuukausilounaille. Valitettavasti itsenäisyysjuhla jää väliin, koska jouduin tekemään vaikean valinnan maratonin ja juhlan välillä (juhla la 3.12, puolimaraton su aamuna 4.12). Urheilu voitti. Oishan se tietty ollu hauskaa teettää iltapuku ihan vaan tuota iltaa varten. No, nyt saan varmaan hienon ”Shanghai Marathon” teepaidan =)
Kuvia Shanghain suomalaisten kävelykierrokselta läntisellä Ranskan toimilupa-alueella:
Viehättävän ja tunnelmallisen kirjakahvila "Happy Face"n sisäänkäynti, Huaihai Lu
Finanssiministeri T.V. Soongin entinen kotitalo, nykyään ravintola
Yksi alueen kauniisti restauroiduista Shanghai villoista
Välillä pitää käydä dokumentoimassa Shanghai Towerin rakennustyömaan edistymistä Lujiazuin alueella. Rakenteilla on siis Shanghain (jälleen kerran) korkein pilvenpiirtäjä, kahden edellisen korkeimman viereen. Amerikkalaisen arkkitehtitoimisto Genslerin suunnittelema Shanghai Tower valmistuu v. 2014, sen korkeudeksi tulee 632m. Siinä tulee olemaan 128 kerrosta, kokonaislattiapinta-ala 380.000 m2, sadannen kerroksen hotelli tulee olemaan maailman korkeimmalla sijaitseva hotelli, ja japanilaisen Mitsubishin toimittamat hissit maailman nopeimpia. Niin ja rakennus tulee siis olemaan korkein Kiinassa, ja toiseksi korkein maailmassa. Dubailainen Khalifa on korkeampi.
Shanghai Tower nousee korkeuksiin, vierellä Jin Mao Building ja World Financial Center
Tällainen sylinteri siitä on tulossa
Että niinhän tuo vaan on vierähtänyt 10kk shanghailaisina – aika on kulunut yllättävänkin nopeasti! Eläminen on ehkä astetta helpompaa nykyään, joskus, kun jotkut asiat joskus jo sujuvat isommin ihmettelemättä. Tai sitten sitä on jo vaan niin tottunut (turtunut?) täkäläiseen maailmanmenoon, ettei enää huomaa kaikkea edes ihmetellä. Jos nyt jotain piti tapahtua tänään, eikä tapahtunut, niin jaa, no varmaan sitten huomenna, tai ylihuomenna... Paitsi tuolla työelämässä tämä ei näytä toimivan, kun asioilla taitaa olla tietyt aikataulut..? Sen takia Pertti lienee välillä niin tuskaisen epätoivoinen, taistelussaan tuulimyllyjä vastaan?
Kommentit