Pitihän se ostaa lippu oman balettikoulun näytökseen. Hintakaan ei päätä huimannut: 10rmb = 1,20€. Sainpa samalla hyvän syyn mennä käymään Shanghai Concert Hallissa.

Retkeeni sain kulumaan melkein 6h: lähdin hyvissä ajoin 2h ennen esityksen alkua, tarkoituksella edetä kiireettömästi ja saapua kuitenkin paikalle ajoissa: bussilla, metrolla ja loppumatka vielä kävellen. Ehdin jopa pysähdellä valokuvailemaan matkalla, kauniin kuulakkaassa (ja kylmässä) syyssäässä. Shanghaissa saakin kyllä varata paikasta toiseen siirtymiseen aikaa: olin paikan päällä silti vain 45 min ennen esityksen alkua.

Shanghai Concert Hall on People’s Parkin laidalla, Yan’An Elevated Roadin ja South Tibet Roadin risteyksessä. Kaunis vanha rakennus, entiseltä nimeltään Nanjing Drama Hall. 1122 istumapaikkaa, 640 permannolla + 482 parvella. Rakennettu alunperin 1930 mutta eri paikkaan: sitä piti vähän siirtää Yan’Anin Highwayn rakennustyömaan tieltä v. 2007. Projektissa konserttihalli (5800 tonnia) nostettiin 1.7m ylös, siirrettiin 66.4m itään. Jotain pikku nostureita kai lienee ollut tuolloin paikalla… Projekti saatiin päätökseen tammikuussa 2008, ja näyttämö avattiin jälleen syyskuussa 2008.

 

Paikkani oli parvella, rivi 11. Minä istuin paikallani hyvissä ajoin ennen esityksen alkua. Toisin kuin kiinalaiset. Kiinalainen, mielestäni ärsyttävästi sekä esiintyjiä että katsojia kohtaan välinpitämättömyyttä osoittava tapa on tulla esitykseen 15min, 30min, 45min myöhässä. Joka tarkoittaa väistämättä sitä, että osa esityksestä jää näkemättä, kun koko ajan joku penkkirivi nousee seisomaan, päästääkseen ihmisiä paikoilleen.

Tässä esityksessä lisäksi tuli hämmästyttävä tunne kuin olisin rautatieasemalla, saunassa ja balettiesityksessä, kaikissa yhtäaikaa…. Ei ainoastaan se, että ihmiset tulivat myöhässä, vaan se että en oikeesti ymmärrä minne ihmeeseen ihmiset menivät ja tulivat IHAN KOKO ESITYKSEN AJAN!?? Rautatieaseman tunnelmasta ei puuttunut kuin ne lähtevät ja saapuvat junat, ja kuulutukset... Käytiin ilmeisesti vessassa, kukka- ja nalleostoksilla, syömässä, missä lie?

Ja lisäksi ainakin parvella oli niin tuskasen kuuma, saunamaisesta olotilasta taas puuttui ainoastaan kiuas.

Kaiken tämän hektisen yleisöliikehdinnän ja kuumuuden keskellä yritin parhaani mukaan nauttia kauniista baletista ja klassisesta musiikista; ilman näitä häiriötekijöitä se olisi ollut tietysti astetta helpompaa. Ohjelmassa Tsaikovski: Prinsessa Ruusunen, Minkus: Don Quijote, Delibes: Coppelia, Chopin: Sylfidit. Ja kaikki oppilaat ihan pienimmistä pienimmätkin, pääsivät lavalle. Söpöjä kun yrittivät tärinässään löytää oikealle paikalleen lavalla, ja sitten toisiltaan pälyillen katsoa että mitäs meidän nyt pitikään tehdä. Ja osa huomio tietenkin katsomossa istuviin äiteihin ja isiin, asiaankuuluvat heilutukset katsomoon.. =) Paljon oli lavalla lahjakkaita nuoria balleriinoja, paljon myös vähemmän lahjakkaita, mutta silti innokkaita.

 

 

Prinsessa Ruususta

 

 

Don Quijotea, Coppeliaa

 

Sylfidit

 

Sylfidien pääpari, edistyneemmästä ryhmästä

 

Tietenkin ohjelmassa myös stipendien jako edistyneille oppilaille, ja lopussa opettajien kukitus. Ihan tuli lapsuus ja Birgitta Kiviniemi-Cheremeteff mieleen.

Pieniä ja isompia stipendin saajia

 

Jin Bao Long, taiteellinen johtaja, sekä Lu Ying, johtaja

 

Harmaamekkoinen tyttö keskellä on minun opettajani Yan Gu

 

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus: hinta-laatusuhde oli kuitenkin kohdallaan. Tanssia sai nimittäin kyllä katsella ihan koko rahan edestä: esitys kesti 2½ tuntia!