Olen siis kuluneen viikon ollut enemmän tai vähemmän nuupakka: nenä ja poskiontelot tukossa, välillä myös korvat lukossa, kurkku vähän kipeä, vähän yskää, vähän lämpöä välillä. Ärsyttävä olotila, kun ei ole niin kipeä, että jaksaisi montaa päivää ihan vallan maata sängyssäkään, mutta liikenteeseen lähtiessä väsähtää ja tukkoutuu heti.

Päätin kuitenkin torstaina osallistua asiantuntijaluennolle, jolle olin ilmoittautunut: ”Kansannousut ja yhteiskunnalliset protestiliikkeet Kiinassa”. Vaikka juuri sinä päivänä korvani olivat erityisen tukossa, ja niiskutuskin alkoi sopivasti luennon aikana. Sain kuitenkin automme ja kuskimme Mr Dingin käyttööni, muuten en olisikaan jaksanut lähteä suhaamaan toiselle puolella kaupunkia, tuuleen ja tuiskuun...

Suomen pääkonsulaatti, Shanghai, Citic Center

Shanghain suomalaisten Suomen pääkonsulaatissa järjestämä luento oli sekä aiheeltaan että esitykseltään mielenkiintoinen, ja luennoitsija Teemu Naarajärvi Nordic Centeristä Fudanin yliopistosta äärettömän asiantunteva ja vakuuttava. Sinologi tietenkin aloitti tarinansa hamasta historiasta ja toukokuun neljännen päivän liikkeestä 1919, jonka mielenosoitukset toimivat avainkokemuksina uudelle sukupolvelle. Esityksen pääpaino oli kuitenkin historian tapahtumien vaikutuksessa Kiinan nykyhetkeen ja –politiikkaan: mm. 1989 Tian’anmenin opiskelijamielenosoitus, joka edelleen on Kiinassa ”non-topic”: vapaa tiedonvälitys aiheesta on kielletty. Taas ymmärrän Kiinaa ja kiinalaisia ehkä enemmän.

Kotona vällyjen alla pötköttäessäni olen tällä viikolla lukenut David Baldaccin kirjaa Jouluksi kotiin, joka tuntui jotenkin niin ajankohtaiselta...? Kirja on humoristis-romanttis-jännärimäinen road-tarina, jossa entinen tähtireportteri Tom Langdon matkustaa junalla Amerikan halki Washingtonista Los Angelesiin.

Kirja on täynnä perin persoonallisia ihmisiä: avioon paennut nuoripari, maaninen filmimoguli, maailman ahnein verojuristi sekä noin 200-kiloinen junaemäntä, joka laulaa kuin enkeli ja laittaa tuhmat matkustajat ojennukseen. Sekä Eleanor, Tomin elämän suuri rakkaus. Matka on höystetty vielä salaperäisellä junarosvolla, hääjuhlilla sekä hengenvaarallisella lumivyöryllä. David Baldaccilla on ainakin mielikuvitusta, ja jos en olisi niin anti-jouluihminen,voisin tämän perusteella vaikka kuvitella että joulussa onkin edelleen ripaus taikaa...

Viikon kulttuurianti ”huipentui” perjantai-illan suomalaiseen nykytanssiesitykseen: ”Whispering cosmos”, Joona Halosen koreografia ja neljän tanssijan nykytanssiteos esitettiin osana Dans Storm festivaalia.

Kuskimme Mr Ding kuulemma tiesi paikan, ja minä muka tiesin kellonajan. Niinpä lähdimme liikkeelle kohti Bridge 8, building 5, Middle Jianguo Lu:ta. Liikenne oli kohtuullisen tukkoista, mutta koska olimme aikastaneet lähtöämme kuvittelimme olevamme ajoissa. Jep, olisimme ehkä olleetkin, mutta nettisivujen ulosanti oli sen verran epämääräistä, että esitys jonka luulin alkavan klo 19:45, oli täydessä käynnissä paikalle saapuessamme klo 19:15.

Pääsimme kuitenkin ”sisään”. Paikka oli vähintäänkin mielenkiintoinen: ohuet pressut valtavan oviaukon edessä erottamassa stagen ulkoilmasta. Ja ulkonahan oli kuitenkin n. +6 astetta ja hirmuinen tuuli... Stagen ympäristön istumapaikat olivat jo täynnä, ja meidät ohjattiin rappuja ylös parvelle. Hetken päästä myös meille tuotiin kuulosuojaimet, jotka kaikilla muillakin katsojilla oli??!! Kuvittelin ensin, että esitykseen kuuluva musiikki tulisi jotenkin niiden kautta, mutta ei, ne olivat siis tavalliset kuulosuojaimet! Esityksessä EI OLLUT musiikkia lainkaan. Kuulosuojaimet saivat jostain kaukaisuudesta tulevan huminan vaan jotenkin muuntumaan vielä epämääräisemmäksi.

Tanssijat Joona Halonen, Mirva Mäkinen, Reija Wäre ja Saara Hurme olivat ihan taitavia nykytanssin osaajia, jotka esittivät Kuiskaavan Maailmankaikkeuden perustavaa laatua olevia kysymyksiä olemassaolosta ja olemassaolon kokemuksesta, ajan kulumisesta ja kokemisesta kukin omalla ainutlaatuisella tavallaan. Tai jotain..

Esityksen jälkeen kävimme syömässä läheisessä australialaisessa Kakadu-ravintolassa: tylsiksinä emme tosin tilanneet listan emua, kengurua eikä edes krokotiilivartaita, vaan nälkäisten ihmisten turvallisen tiikerikatkarapupastan tuoreilla yrteillä, joka olikin oikein maukas. Jälkkärit sekä mutakakku suklaakastikkeella (!) että Irish coffee olivat molemmat (Jorma Uotista lainatakseni) tujua ja tyrnää, tummaa ja tuhtia tavaraa!!

Ja nyt viikonloppu huipentuu ensin Pertin putkivahvistimen tilaamiseen ja sitten 4 perheen suomalaisiin pikkujouluihin naapurissa: tarjolla peruna- ja porkkanalaatikkoa, perunasalaattia, (wanna-be?)kinkkua, karjalanpiirakoita ja munavoita, ruisleipää ja silliä, glögiä ja pipareita... Ehkä myös Finlandiaa, joko hymninä tai vodkana?

Kiitos Ikea.