Viisumin uusintaan vei tie, ja samalla joulun ja uuden vuoden viettoon Suomeen. Käväisimme siis vain vähän reilun viikon mittaisella lomasella: tulimme juuri ennen joulua ja lähdimme heti uuden vuoden jälkeen. Unirytmi jäi jostain syystä täydellisesti Kiinan aikaan, niinpä meistä ei paljon iltaseuraa ollut. Eikä taas aamulla siihen aikaan ollut vielä kukaan muu hereillä kun me.

Joulusta meillä muistutti aatonaattona hankittu kinkku, sekä 3 kiinalaista joulukoristetta. Muuten ruokalistalla oli lanttulaatikoiden ja rosollien sijaan mm jättikatkarapusalaattia ja perunasalaattia. Saanpahan pistää Kiinan ja kiireen syyksi, vaikka voikin olla (ja onkin!) että menu olisi ollut ihan samanlainen joka tapauksessa. Ja hyvinhän nuo näyttivät maistuvan, ei-niin-perinteiset jouluruuat. Varsinkin kun niitä halajavilla oli mahdollisuus nauttia niistä joulupäivän isomummoaterialla.

Viikon aikanahan ei ihan ehdi mitä vaan, vaikka niin kuvittelisikin. Niinpä moni ystävä jäi näkemättä, ja moni asia tekemättä. Sori. Mutta korjataan tilanne kun tulemme täältä pikapuoliin kokonaan takaisin. Ja kiitos niille ystäville/sukulaisille, joita ehdittiin nähdä: kiva että meidän välillä omituiset aikataulut sopi myös teille. Tulipahan perinteiset trivialit ja canastat pelattua.

 

Mutta sen verran ainakin ehdittiin, että pikkuinen Iida-Sofia pääsi meille yökylään peräti kahtena yönä! Neitokainen ymmärsi jo ensimmäisenä yönä nukkua sen verran hyvin, että oli mahdollisuudet vielä toiseenkin yöhön... Netta ja Kimmo saivat siis viettää laatuaikaa kahdestaan – mitäs se minulle kuuluu jos käyttivät sen ajan nukkumiseen. =) 

Isin sylissä miettimässä jäisinkö tänne yöksi...

 

Iida-Sofia ylittää Milka-esteen, Roopen purulelu näkyvissä!

Me Iida-Sofian kanssa syötiin puuroa ja soseita ja juotiin maitoa, vaihdettiin vaippoja ja pestiin pyllyä, ryömittiin lattialla ihanan Ikeakoiran ja toisen ihanan, Roopen, perässä. Mummu yritti kertoa elämän tosiasioita, että jos nousee seisomaan, kannattaa pitää edes toisella kädellä kiinni jostain, jos jalat ovat vielä huojuvaiset, eivätkä oikein kannattele pystyssä. No, pari kertaa kopsahti kuitenkin, oppi ei ihan siis mennyt perille. Onneksi alla oli pehmeä matto, ja mummun sylistä löytyi hyvä lohtu. Enpä olisi uskonut että pieni ihminen voi noin sulattaa mummun sydämen. ♥ Tyttönen on niin hyväntuulinen ja aurinkoinen söpöläinen!

  

 

 

Juttutuokio mummun kanssa, elämän tosiasioista

 

 

 

Pertin ihan itse ylpeänä ottama poseerauskuva

 

Ehdittiin kaiken kiireen keskellä käymään myös Musiikkiteatteri Palatsissa katsomassa The Show Must Go On. Täällä Shanghaissa kun ei tuo teatterielämä ole pahemmin kuulunut harrastuksiin... Kimmo Blom veti Freddie Mercurya todella mainiosti – oikein viihdyttävä ilta.

Vuodenvaihteen jälkeen pitikin sitten heti alkaa orientoitumaan takaisin toiseen kotiin lähtöön. Tosin näin kun on koti molemmissa päissä, matkatavaraa ei kovin paljon tarvi edestakasin raahata – helpottaa elämää. Mutta toki ruisleipää, suklaata ja salmiakkia piti käydä ostamassa evääksi, lähtipä mukaan myös keittokinkkua, sinistä lenkkiä ja kipparisavujuustoa. Lääkkeitä pahimpaan suominälkään.

 

Nyt olemme siis taas takaisin Shanghaissa. Talvi on täälläkin, mutta talvi täällä on kuitenkin vähän erilainen. Nurmikot ovat vihreinä, osa puista on pudottanut lehtensä, mutta osassa lehdet pysyvät ihan vihreinä, ruusut ja orvokit eivät ole vielä huomanneet että pitäisi pukeutua talveen. Tänään on ollut aurinkoista, mutta kylmä pohjoinen tuuli saa kelin tuntumaan kylmemmältä kuin mittarin näyttämät +5 astetta.

Aurinkoiset terassit yrittävät vielä houkutella paistattelemaan

 

Kukatkaan eivät ole vielä huomanneet että talvi on tullut

 

Magnoliat ja niiden sukulaiset eivät raaski lehdistään edes luopua

 

Näillä näkymin, ja Pertin tämänhetkisen parhaan arvauksen mukaan palailemme siis kokonaan Suomeen viimeistään huhti/toukokuulla. Silloin tulee täyteen vuosi ja noin 4 kuukautta täällä Kiinan kamaralla asustelua. Aika on mennyt tosi äkkiä, ja nyt jo tuntuu vähän haikealta.