Puolipilvinen lauantaiaamupäivä talvisessa Shanghaissa, Pudongissa, Yanlord Townin asuinalueella. Käyn tarkistamassa säätilan kodinhoitoparvekkeelta: lämpötila +10, ilma hämmästyttävän kirkas: noin 7km päässä Lujiazuin businessalueella sijaitsevat pilvenpiirtäjät Shanghai World Financial Center ja Jin Mao Building näkyvät sumun seasta jokseenkin selvästi. Ja nostokurkien nokkia pilkottaa myös viereen kohoavan uuden Shanghai Towerin työmaalta.
Huomaan että parveke pitäisi taas pestä: ilmansaasteet, noki ja pöly ja parvekkeen katosta tippuvat valkoiset maalinsuikaleet saavat sen näyttämään aina yhtä epäsiistiltä ja likaiselta.
Nautin välipalaksi banaanin (energiaa) ja kupillisen mustaa kahvia (edistää aineenvaihduntaa ennen liikuntasuoritusta). Sinänsä mitään väliä, mutta jossain määrin, ainakin joskus, pidän molemmista.
Lenkkarien nauhat kiinni, avainkortti verkkarien taskuun, ovenkahvan veto ylös, ja ”suo man la” - ovi sanoo sulkeutuvansa. Joka kerta on kuitenkin pakko vielä tarkistaa meneekö ovi ihan oikeasti lukkoon – luottamus kiinaa puhuvaan lukkonaisääneen ja kiinalaiseen teknikkaan ei ole ihan sataprosenttinen.
Hissillä alas 14:nnestä kerroksesta. Ovesta ulos astuessani huomaan että on harvinaisen tyyntä – yleensä aina tuulee, ja lujaa.
Kävelen ulos compoundilta Jin Xiu Lu:n puoleisesta portista. Vartija, joka seisoo portilla pitkässä sinisessä manttelissaan, jossa on aivan liian pitkät hiat, toivottelee velvollisuudentuntoisesti ”Nǐ hǎo”. Jotkut vartijat toivottelevat, toiset eivät ole näkevinään. Vastaan samalla mitalla.
Portin vasemmalla puolella olevalla bussipysäkillä ihmiset odottelevat bussia. Bussi no. 987, jolla minäkin osaan mennä metroasemalle, tulee yleensä vähän ennen puolta ja vähän ennen tasaa. Muissa busseissa on ainoastaan kiinalaisia häkkyröitä, joten jos et osaa niitä lukea, bussiin astuminen on aina uusi seikkailu: koskaan et voi tietää mistä itsesi löydät. Nuori mies pieni hiippalakkinen lapsi sylissään kyllästyy juuri odottamiseen ja heiluttaa itselleen taksin pysähtymään. Takseja kulkee huomattavasti useammin kuin busseja.
Tänään päätän kiertää lenkin vastapäivään, eli suuntaan portilta oikealle, ja lähden hölköttelemään Jin Xiu Lu:ta länteen päin. Ensin kevyesti tunnustellen, koska oikean jalan akillesjänteen kiinnityskohta on taas välillä ilmoitellut itsestään, se sama, jonka tulehdus vaivasi koko toissa vuoden kevään.
Juoksen pyörätien reunassa, koska jalkakäytävän pienet laatat tuntuvat epämukavilta jaloissa. Saan tööttäykset lähes jokaiselta takaa tulevalta mopoilijalta.
Heti ensimmäisessä risteyksessä, Ding Xiang Lu:n poikkikadulla, joudun pysähtymään liikennevaloihin. Tien toisella puolella olevan Congen Massage Healthcare Clubin oven edessä parikymmentä työntekijää hyppii ja heiluu musiikin tahdissa – ilmeisesti päivän taukoliikuntatuokio menossa. Kävin Congenissa joskus kokovartalohieronnassa, mutta en tykännyt pienen hentoisen hierojatytön aivan liian kovasta käsittelystä. Luulen että alaselkäni oli mustelmilla sen jälkeen, ja joka paikka ainakin kipeämpi kuin sinne mennessä.
Punaiset valot vaihtuvat vihreiksi, mutta silti pitää tarkistaa ettei kääntyviä autoja ole tulossa takavasemmalta tai etuoikealta. Nehän eivät väistä jalankulkijaa. Tai ettei mopoja, skoottereita tai muita häkkyröitä ole lähestymässä, ne kun voivat puikkaista ihan mistä tahansa välistä, ja ihan mihin suuntaan tahansa.
Plataanipuiden maastokuvioiset rungot on syksyllä maalattu alaosastaan n. 150cm verran valkoisiksi - kestävätkö ne näin paremmin talven? Suurin osa puista on paljaita, pudottaneet ainakin melkein kaikki lehtensä. Syksyllä kun lehdet putoilivat, lakaisijoita oli tosi tiheässä sutimassa hassuine luutineen, mutta nyt puistotyöntekijöistä muistuttaa ainoastaan tyhjät vihreät kärryt siellä täällä.
Zihuai Lu:n risteyksessä sijaitsee Golden Vienna asuinalueen sisäänkäynti. Talon päätykolmiossa on vuosiluku 2003 – lienee lähes koko tämä alue rakennettu suunnilleen silloin. Ainakin edellinen kiinanopettajani William kertoi, että vain 10 vuotta sitten koko tämä Pudongin alue oli vielä lähes pelkkää peltoa. Hänen vanhempansa asuivat silloin JinQiaossa, pienessä vanhassa talossa keskellä ei mitään.
Hyvä ystävämme Tera Wellness Fitness Center jää Fangdian Lu:n kulmaan oikealle. Talo on kuin ruotsinlaivan keularavintola, vinoine lasiseinineen. Saimme kuin saimmekin hankittua itsellemme jäsenyydet salille, vaikkei yhteistä kieltä henkilökunnan kanssa juuri löytynytkään. Tukku seteleitä oli ilmeisesti se riittävä yhteinen kieli. Ja spinningtunneillakin riittää elekieli. Viimetorstainen spinning oli taas vähän erilainen: tutun Wendyn sijaan tunnin tuli vetämään joku nuori poika, jonka mielestä spinningpyörässä satula on aivan tarpeeton kapistus...
Vasemmalla Golden Viennan takana näkyy useita korkeita nostureita: joka puolella Shanghaissa rakennetaan koko ajan tosi paljon ja vauhdilla. Uusia taloja ilmestyy kuin tyhjästa, ihan yllättäen. Samalla tavalla kauppaliikkeet ja ravintolat vaihtuvat salamannopeasti: jos vielä eilen paikalla oli pieni kukkakauppa, liikekiinteistö voi tänään olla tyhjillään ja remontin alla, ja huomenna siinä jo komeilee joku uusi liike. Kuten myös lempiravintolamme Queen läheisellä Thumb Plazalla pistettiin yhtäkkiä kiinni, ja tilalle avataan (”Coming soon”) uusi Apple Store.
Saavun Century Parkin koilliskulmaan. Kerry Parkside hotelli ja kauppakeskus siintää vihreinä laatikkoina vasemmalla, puiston kaakkoiskulmassa. Äänettömiä sähköpyöriä ja –mopoja kiitää ohitseni, kuka väärällä puolen tietä, kuka punaisia valoja päin, kuka mitä mielikuvituksellisempia kuormia mukanaan kuljettaen.
Autoja on joka lähtöön: Buickeja, Renaulteja, Hondia, bemareita, ihan mitä vaan merkkejä, enimmäkseen uusia ja hienoja. Ehdottomasti yleisin automerkki on kuitenkin Volkswagen Santana Vista, koska lähes kaikki Shanghain taksit ovat niitä. Ja ne eivät ole ihan uusia, eivätkä hienoja. Jostain syystä taksikuskien ajotyyli on se, että vaihdetaan isommalle vaihteelle heti liikkeelle lähtiessä: metrin päässä lähdöstä vaihde on jo kakkosella, ja ennen kuin ollaan päästy edes 20 metriä eteenpäin, vaihde on jo vitosella, vaikka vauhtia ei ole kuin vaatimattomat 50km/h. Luulevat ilmeisesti säästävänsä bensaa? Eikä näissä takseissa jousituksetkaan aina ole ihan kunnossa, ja varsinkin sateella huomaa, että renkaiden kulutuspinnoissakin saattaa olla toivomisen varaa – sen verran tuntuu liukuvan vesiliirrossa melkein kaiken aikaa. Ja vauhtia yleensä kuitenkin riittää!
Century Parkin sisäänkäynnin no. 3 kohdalla vaihdan Jin Xiu Lu:n vasemmalle puolelle, koska valot vaihtuvat juuri sopivasti. Viime vuoden aikana kävin puiston sisäpuolella kerran. Parkkipaikalla on melkein aina autoja paljonkin, ja busseja tienvieri täynnä. Ilmeisesti koulut tekevät sinne paljon retkiä. Ja viikonloppuisin perheet lähtevät puistoon piknikille, telttojen kanssa.
Melkein koko Jin Xiu Lu:n mitalta oikealla puolella on monikymmenkerroksisia asuintaloja, joista lienee ihan mukavat näköalat puistoon. Talot ovat korkeita, mutta muodokkaita: joku osa talosta johonkin suuntaan vino tai kaareva tai kupera, ulkonevia värikkäitä parvekkeita, lähes jokaisen talon katolla erikoisia rakennelmia ja torneja.
Plataanipuiden pudonneet kuivat lehdet rapsahtelevat askeleideni alla. Välillä kun ajatukset tyhjenevät juoksun tasaiseen rytmiin, tuntuu kuin juoksemista voisi jatkaa ikuisuuden. Tänään tosin tuohon on turha tuudittautua, jalat tuntuvat raskailta ja keuhkot pistävät vastaan.
Shanghai Meteorologigal Bureau jää vasemmalle. Sen kohdalla on parkkeerattuna valkoinen häälimusiini, ja sen perässä neljä muuta hääkoristein, ruusuin ja nauhoin koristeltua, kiiltäväksi puunattua autoa. Yksi tummapukuisista pojista näyttää sulhaselta, mutta morsianta ei näy missään?
Vasta nyt, jo lähellä Century Avenueta, tulee vastaan ensimmäinen lenkkeilijä! Marraskuussa Shanghai maratonin lähestyessä täällä sentään oli juoksijoita ihan mustanaan. Crafthousuinen pyöräilijä hienolla hiilikuitupyörällään kiertää myös selvästikin puistoa ympäri, koska tuli nyt jo toista kertaa vastaani. Melko vauhdikkaastikin. Täällä onkin melkoinen ero pyöräilijöillä ja ”pyöräilijöillä”. Kaikkihan Shanghaissa pyöräilevät paikasta toiseen, mutta harva näyttää harrastavan pyöräilyä, siis niin että lähtisi huvikseen lenkille. Nämä lenkkeilevät pyöräilijät tunnistaa paitsi vauhdista, myös tietysti pyörästä, joka rahise, kitise, kolise ja natise poljettaessa. Mutta ennen kaikkea kypärästä. Pyöräilykypärä on tavalliselle tallaajalle täysin tuntematon käsite.
16 minuutin hölkkäilyn jälkeen olen Shanghai Science & Technology Museon kohdalla. Enkä ole vielä kääntynyt Jin Xiu Lu:lta minnekään. Samalla kohtaa on myös linja-autoasema, ja metron kakkoslinjan pysäkki, meidän lähin metropysäkkimme. Jossa sijaitsee myös ihanan kamala feikkimarketti, Uggeineen, Converseineen ja kaikkine muine ”merkki”tuotteineen. Edullisesti. Hermoja raastava paikka, jonne pitää ensin kerätä oikea asenne, ennen kuin sinne jaksaa mennä.
Toisella puolella tietä mies pysäyttää autonsa ja kävelee rennosti puiston aidan viereen kuselle. Taksikuskithan tätä harrastavat ihan yleisesti, mutta siis myös tavalliset autoilijat? Että jos tulee pissahätä, niin pysähdynpä pissalle. Onneksi osui edes puiston kohdalla.
Lenkin melkein ainoa ”ylämäki”: silta nousee kanavan yli ennen Jinyan Lu:n risteystä. Risteyksen jälkeen onkin yllättävä este matkalla: plataanipuiden oksia ja risuja poikittain koko jalkakäytävän ja pyöräkaistan leveydeltä, useita bambutikkaita siellä täällä nojailemassa puihin. Mutta ketään ei näy missään. Ehdin jo epäillä, että työntekijät ovat vaan saaneet tarpeekseen tältä päivältä, ja lähteneet kotiin kesken urakan, mutta ei sentään, selitys löytyy seuraavasta risteyksestä. Lounasaika! Miehet kyykkivät valtavien riisiannostensa kanssa jalkakäytävän reunassa, moottorisahat maassa edessään. Onpa yksi kattanut itselleen lounaan moponsa pitkälle repaleiselle istuimelle. Kaksi laatikollista riisiä, kanankoipia, sieniä ja jotain vihreitä kasviksia, ja pullollinen teetä jonossa likaisen mopon penkillä. Mies nauraa suu täynnä riisiä, puikot kädessä heiluen, kun huomaa minut. Omituisia nuo länsimaalaiset, juosta nyt lounasaikaan...
Seuraavasta risteyksestä käännyn vasemmalle, Huamu Lu:lle, seuraan siis tiiviisti puiston reunaa. Kulmassa on kiinalaisten kirjainten muotoon leikattuja pensaita. Mitähän niissä mahtaa lukea? Vastatuuli iskee päin kasvojani, niin kuin aina. Huamulla tuulee aina vastaan. Tuuli tulee siis aina mereltä päin, idästä.
Yulan Lu:n risteyksessä asennetaan juuri uusia liikennevaloja. Jälleen ylämäki: toinen silta kanavan yli. Harmaahapsinen vanha mummeli saa tehdä oikein tosissaan töitä, että pääsee nyppylän ylös. Jalassa huonot, linttaan astutut karvakengät, vasen tosi pahasti, oikea vähän vähemmän. Melkein tekisi mieli ottaa kainalosta kiinni ja auttaa vähän. Että kuule mummu, nyt mennään!! Jätän mummun kuitenkin omaan rauhaansa köpöttelemään.
Lippalakkipäinen mies istuskelee kanavan reunalla onkivapansa kanssa. Olen nähnyt tosi paljon kalastajia kanavan varressa, mutta hämmästyttävän vähän, jos ollenkaan, kalansaaliita. Eikä tuo vesi todellakaan näytä siltä, että kalat kovin herkullisen makuisia olisivatkaan. Veden pinnalla lilluu muovipulloja, tupakantumppeja, hedelmänkuoria – en edes halua tietää mitä kaikkea.
Ohitan vaaleanpunaisen korkean porttirakennelman, joka on sisäänkäynti ystävämme Billin taloon ja garageen, jossa on tullut pyöräasioissa vierailtua muutaman kerran. Samaisessa talossa yhdellä parvekkeella liehuu kirkkaanpunainen kangas, jossa keltaisella painettuna puhelinnumero – ilmeisesti asunto on myynnissä, tai vuokrattavana. Näinkinhän se mainonta käy.
Huamu Lu:n ja Haitong Lu:n kulmassa olevan Cafe 8839 La Paletan edustalla on edelleen ulkona tuolit ja pöydät, ja siinä edelleen istuskelee ihmisiä?! Minun mielestäni on jo aika kylmä istuskella terassilla! Tästä kahvilan kulmilta lähtivät aina keskiviikon iltalenkit Billin johdolla, kesällä ja syksyllä. Ei nyt enää, kun Bill on muuttanut talveksi etelään lämpimään.
Vastapäätä kahvilaa on Century Parkin sisäänkäynti no 4. Tässä kohtaa on aina paljon kaikenlaisen krääsän ja pikkupurtavan myyjiä kärryineen, katusoittajia vinguttamassa kiinalaista jousisoitinta. Ilmapalloja, viipperöitä, leijoja – kaikkea mitä nyt puistoon menevät ihmiset voisivat haluta ostaa. Ja lihatikkuja, maissia, bataatteja – kaikkea mitä nyt ihmiset voisivat välipalaksi haluta haukata.
Huamu Lu 813, yleinen käymälä. Yleisiä käymälöitä on Shanghaissa mielestäni hämmästyttävän paljon, ja silti miehet käyvät kusella puskien juuressa aitojen vieressä?? Toiletin valotaulussa kiertää jostain syystä teksti ”easy hamornious”. Sanoma jää minulle epäselväksi, mutta toisaalta, enpä käynytkään sisällä, ehkä se olisi selvinnyt siellä? Jo ulkopuolella leijuva tuoksu oli kuitenkin minulle aivan liikaa.
Kyllä muidenkin kuin minun mielestäni talvi on tullut, terassikalusteista huolimatta. Nuoriso ainakin lompsii linttaan astutuissa Uggeissaan, kaulahuivit vedettynä tiukasti koko naaman eteen, villapipot silmillä, tai vähintään puolenpään kokoiset pompulat korvillaan. Korvalaput ovat täällä korvapallot.
Huamu Lu:n puoleinen kanavan reuna-alue on kauniisti pienillä pyöreillä kivillä päällystetty, pitkältä matkalta. Siinä on joku saanut jonkin aikaa askarrella - kivipäällystettä on jalkakäytävällä, kanavan reunassa, puiden ympärillä, lisäksi kivistä on tehty pieniä kiemurtelevia polkuja nurmikon poikki.
Bussipysäkkien mainokset kertovat Yolossa ja Suningissa olevan alennusmyynnit: kodinkoneita ja elektroniikkaa 10-40% alennuksella. Ja 17.1 saa näköjään ensi-iltansa joku todennäköisesti supersuosittu toimintapläjäyselokuva, mainoksen kaikki neljä ihmistä aseineen osoittavat joka suuntaan, yksi heistä jopa kaksin käsin.
Puiston tältä puolelta näkyy näköjään tästä kohtaa myös pullonavaaja. Jin Mao jää sen sijaan täältä suunnasta sen taakse piiloon, sitä ei näy. Yinxia Lu:n risteyksessä on toinen ruotsinlaivan keularavintola: näköjään kaikki kuntosalit pitää rakentaa tuohon muotoon. Tämä Will´s oli se ensimmäinen sali jonka lähimaastostamme bongasin jo ennen muuttoamme. Taisin googlettaa hakusanoilla ”spinning” ja ”bodypump”. Mutta sitten löytyi tuo vielä lähempänä oleva Tera.
Ja vastaan tulee jälleen juoksija, selvästikin lämminverinen – harmaat juoksuhousut ainoastaan polveen asti. Hrr. Sentään pitkähiainen punainen pusero, mutta ohuen näköinen sekin. Ja iPodin napit korvilla, niin kuin jokaikisellä juoksijalla täällä. Vastaan tulee myös mopoilijoita, joille en vaan jaksa olla naureskelematta: valtavan monilla on normaalisti päälle puetun takin päällä lisäksi väärinpäin puettu takki. Ei sentään napitettuna selästä... Tämä on selkeästi siis oikein trendi, koska se löytyy niin monen vaatekaapista, tuo väärinpäin puettava takki.
Hengästyttää, keuhkoja painaa, tänään ei oikein kulje. Onneksi joudun pysähtymään liikennevaloihin Kerry Parksiden kohdalla, ja saan sykkeeni tasaantumaan ja hengityksen kulkemaan. Vasemmalle jää taas yksi varmaan lähinnä länsimaalaisten asuttama asuinalue, Regency Park. Tästä jos kääntyisin vasemmalle Fangdiang Lu:ta, päätyisin ennen pitkää lähikauppaamme Carrefouriin. Mutta jatkan suoraan eteenpäin Huamua, vaikka edelleen tuulee vastaan.
Ohitan koulun jossa naapurin Miro käy, sekä Shanghai New International Expo Centren alueen. Joskus Jaanan kanssa juoksimme pidennetyn lenkin, jolloin kiersimme tuon koko expoalueen toiselta puolen. Silloin jatkoimme siis Jin Xiuta Long Yangille asti, ja Long Yang Lu kiertää tuolta Expoalueen ympäri. Tällä kertaa olen kuitenkin normi ”Parkin ympäri –lenkillä”, ja päätän jopa oikaista hiukan ja tulla suoraan Liushan Lu:ta. Yew Chung International School of Shanghai, Seasons Villas, Regency Park, East Villas – länkkärien asuttamia villa-alueita, melko mauttomasti rakennettuja uudenvuoden koristeita porteillaan. Ja sähköaidoilla vartioituja kaikki.
Koti häämöttää jo. Kanavan sillalta kaupunkiin päin näkyy JinJiang Oriental Tower hotelli, kaupungista poispäin kohoaa Inner Elevated Ring Road. Kanavan vesi virtaa väljähtyneen näköisenä, kuin väsyneenä. Auringonsäteet yrittävät aina välillä epätoivoissaan päästä ilman harmauden läpi. Tänään ei kanavan kulmauksessa näy siinä yleensä istuskelevaa kilpikonnien kauppaajaa. Ehkä en olisi ostanutkaan, mutta se iso kilpikonna, mikä hänellä yleensä aina on mukanaan, on joka kerta yhtä hämmästyttävän iso!
Kanavanvarteen on liikennemerkein autoilta ajo kielletty, mutta jotenkin sinne vaan on eksynyt iso kuorma-auto, joka tukkii koko käytävän. Mies tupakka suussa on myös löytänyt Buickilleen hyvä pesupaikan, kanavasta saa kätevästi ämpärillä vettä autonpesuun. Kanavaa reunustavat itkupajut, jotka ovat nekin jo melkein kaikki suikalemaiset lehtensä pudottaneet.
Keväällä täällä kukkii kirsikkapuut, magnoliat ja monet muut, joita minä hortonomi en tietenkään tunnista. Kesällä taas korviinpistävintä täällä oli kaskaiden ihan järkyttävä siritys. Enemmän kuin pienten hyönteisten tuottamalta ääneltä se kuulosti lähinnä sirkkeliltä. Eivätkä ne sitä paitsi kovin pieniäkään olleet, kun joskus näin kuolleen sellaisen maassa retkottavan!
Vielä pieni pätkä Luoshan Lu:ta Jin Xiulle, Elevated Roadin suuntaisesti, ja n. 8,5km lenkki on taas tehty. Keskisyke 146 (aika kova, siksi siis tuntui niin huonolta), maksimisyke 156, kulutettuja kilokaloreita 484.
Liikennevaloissa istuu mies tolppaan nojaten, paljaalla kivetyksellä, keskellä risteystä, pipo päälaella törröttäen, leveästi naureskellen. Toisella puolen liikennevaloja, keskellä nurmialuetta, seisoskelee vanha mies mustassa toppatakissa, korvalaput korvillaan, auringonkukan siemeniä rouskuttaen. Kellään ei tunnu olevan minnekään kiire.
Pyykit kuivuvat pitkissä tangoissa parvekkeilta törröttäen, paidat hioistaan ja housut punteistaan levitettynä, kiviin on kirjoitettu tekstejä, ihmiset kävelevät takaperin ja taputtavat käsiään. Enkä minä ihmettele enää melkein mitään.
Bussipysäkillä on taas väkeä bussia odottamassa.
Kommentit