Niinhän se on, että kun ei tarvitse käydä töissä, voisi luulla että aika tulee pitkäksi (?). Ja sitten yhtäkkiä päivät täyttyvät yllättävänkin tehokkaasti, niin että seuraavaksi sitä ihmettelee että miten sitä töihin ehtisikään. No, aikansa kutakin. Sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki.

Viime viikon aikana ehdin kaikkea melko paljon, ja tämä viikko näytti yhtä touhukkaalta, paitsi että eilen sain jonkun (toivottavasti) hetkellisen huonon olotilan: päätä särkee, lihaksia jomottaa, vatsassa kiertää, illalla oli kuumettakin varmaan reippaasti. Joten aion itselleni armollisena viettää tänään ansaitun lepo- ja vapaapäivän kaikesta. Balettitunnin skippaaminen kyllä vähän harmittaa.

Viime viikolla siis innostuin aamulenkkeilystä. Tai päätin kokeilla rasva-aineenvaihdunnan tehostamista lenkkeilemällä ennen aamupalaa. Toteutus viitenä päivänä viikossa. Tuntuu oikein hyvältä, pitänee jatkaa. Hauskuutin parina aamuna kuskiamme, joka ihmetteli hullua suomalaista joka lähtee juokseen vaikka sataa?

Sunnuntai-iltapäivää vietin naapurin Veenan ja Tonyn (australian intialaisia) kanssa M On The Bundin Crystal Roomissa kamarimusiikkikonsertissa. Kaunista Bachia ja Mendelssohnia viuluilla ja sellolla, taidokkaasti soitettuna.



Heti maanantaille olikin sitten varattuna olkapään magneettikuvaus Shanghai East International Medical Centeriin. HUH. Ei ollut miellyttävä kokemus missään määrin, mutta hengissä selvisin. Pahin pelkoni kohdistui siihen että aikani oli lounasaikaan: mitä jos kaikki kiinalaiset tapansa mukaan singahtavat lounaalle ja unohtavat minut sinne ties kuinka pitkäksi aikaa?! No ei, pääsin pois, ehkä vain vartin siellä putkilossa maattuani. Ortopedini Dr Wu katseli kuvia ja totesi olkapäästä löytyvän pehmyskudosvaurioita ja ylimääräistä sinne kuulumatonta nestettä. Tuomio ei kuitenkaan ollut leikkaus, vaan lääkkeeksi jotain pillereita (?), olkapäähän hierottavaa tököttiä (?) ja fysioterapiaa.  Palkitsin itseni mansikkaleivoksella sairaalasta kotiin päästyäni.




Medical Centerin paikallisella puolella on kuin rautatieaseman tunnelma; ihmisiä menee ja tulee, hälinä on melkoinen

Tiistaina oli jokaviikkoinen balettituntini Jin Bao Long Ballet Studiolla, opemme Yang Qiu Yun johdolla. Tällä kertaa meitä oli 4 oppilasta, kansallisuuksista edustettuna Kiina, Japani ja Suomi. Tunnit koostuvat aina pitkistä venyttelyistä, lattiatanko-osuudesta, tankosarjoista, keskilattiahyppelyistä ja sokerina pohjalla diagonaalia yksitellen. Nykyään jo hiukan helpottaa muutaman kiinan sanan osaaminen: ei tarvitse ihan koko ajan kytätä opettajaa, kun tunnistaa vaikkapa sanat ”eteen”, ”taakse”, sivulle”. Hiki valuu selkää pitkin aika pian, vaikka liikkeet ovat näennäisesti hyvinkin rauhallisia. Päälle päätteeksi olen vielä viime aikoina jäänyt normitunnin jälkeen pidettävälle kärkitossutunnille!! Tossuni ovat vielä uutuuttaan aivan liian jäykät, vaikka olenkin niitä kotona iltapuhteena väännellyt. Mutta ihan pakko on ihmisen koetella omia rajojaan! Nilkoissa on selvästi vahvistamisen varaa. Ostinkin myös jumppakuminauhat siihen tarkoitukseen.


Mun kärkkärit, tähän asti koristeena roikkuneet, nyt siis myös käytössä!

Kävin sitten parturissakin taas, mutta totesin sen olevan nyt viimeinen kerta täällä: ei mennyt ihan putkeen. Kaikkea ei voi pistää edes kielimuurin piikkiin, vaikkei parturi englantia osannutkaan sanaakaan. Mielestäni sanoin ”leikataan” ja ”ihan vähän”, ja vielä yritin näyttää mitä halusin: edestä enemmän, takaa ei juuri lainkaan, ja sivuilta tasaisesti kaartuen taaksepäin. Ja kuinkas kävi: niskatukkani on kuin kynitty kananperse, lyhyt, sivuilla on perinteiset kiinalaiset paljon pidemmät haitulat, ja etuhiukset on juuri ja juuri pois silmiltä. (Photo: not available...) Aina ei voi onnistua.

Keskiviikolle en ollut sopinut yhtään mitään, joten minulla oli siis hyvää aikaa lähteä naapuriin muuttoavuksi. Muutama tunti siinä kanniskeltiin pahvilaatikoita hissiin, hissistä autoon, autosta hissiin, hissistä uuteen kotiin. Papa Johnin ovelle tuoma pizza maistui aika hyvältä siinä vaiheessa kun urakka alkoi näyttää olevan voiton puolella. Viimeisen reissun tein kohtuukokoista Weberiä (=ulkogrilli) perässäni vetäen... Eikä sitten tarvinnut enää aamulenkin lisäksi muuta liikuntaa kuvitella.

Loppuviikon ohjelmassa olikin sitten enää pyykin pesua, silitystä, tiskausta jne kotihommia, pari 1½h kävelylenkkiä kauppoihin ja takaisin, kiinantunnit, huonekalutilauksen tekeminen Antique Furnituressa, Suomibileet Pauli Hanhiniemen säestyksellä HongQiaon Big Bamboossa, Kuntokulman lauantailenkki vahvistettuna sotilaskyykyillä (puusk...!), lepäilyä, ruuanlaittoa ja teeveen katselua kotosalla, sulkapalloa, ja Shanghain kaupunkioppaana pyörähtäminen.


MAD Melkein Akustinen Duo: Pauli Hanhiniemi ja Ville Rauhala, Big Bamboo

Että ei ole tullut aika pitkäksi, joku kun joskus kyseli, että miten ihmeessä saan täällä aikani kulumaan!!

Tulevaa viikkoa hauskuttaa mm. Women’s Day Buffet, asiantuntijaluento konsulaatissa ”Länsi kohtaa idän”, ja lauantain ”tyttöjen ilta”. Kunhan nyt tästä ensin tokenen itseni kuntoon. Ja jos saan liput, niin huippumuodostelmaluistelun ihastelua: SM-voittaja ja moninkertainen MM-voittaja Rockettes esiintyy Oriental Sports Centerissä!!