Nämäkään matkalaiset eivät olleet koskaan ennen käyneet Kiinassa, niin että ihmeteltävää taas riitti. Yritin kaupungilla kierrellessämme kiinnittää heidän huomionsa omituisuuksiin/erikoisuuksiin, koska tiedän, että silmät/korvat/nenä eivät pysty niin paljon kerralla huomioimaan. Hersyvät naurut saivat taas paikalliset pyjamissaan, pienet lapset halkiohousuissaan, kadunvarsien mitä moninaisimmat yrittäjät: suutarit, räätälit, summuut kengänkolistajat...
Ensimmäisen päivän ensimmäiset Tsingtaot nautittiin Jin Maon Grand Hyattin lobbybaarissa, 54. krs. Perttikin pääsi mukaan, koska sattui juuri sopivasti paikallinen hautojenlakaisuvapaapäivä. Matkalla YuYuaniin, katuvihannesten ja rähjäisten ulkokeittiöiden kautta, eksyimme vahingossa pieneen temppeliin, Coastal White Cloud Temple. Uusi tuttavuus minullekin. Samoin oli Wild Animal Park, jossa pääasiallisena kohteenamme olivat pandat. Ei-niin-uusi-tuttavuus oli Shanghai World Financial Centerin 91. kerroksen baari, jossa olemme käyneet tasan kaikkien vieraiden kanssa.
Pertti ja Risto kävivät koeajamassa meidän uudet Dahon-taittopyörät, sekä merenrantalenkillä että expoalueella. Hyvin kuulemma kulkee, mutta pientä säätöä vielä tarvitaan. Me tyydyimme Raija-Liisan kanssa samaan aikaan astetta kevyempään huviin: läheisen kanavanvarren kirsikka-, persikka- ja magnoliapuiden ihasteluun. Muutama taiji-harrastaja ilahdutti meitä hidastetulla liikehdinnällään, samoin auringossa paistattelevat kilpikonnat. Jotka eivät päätyneet ainakaan meidän patoihimme.
Ruokailuja toteutimme mitä moninaisimmissa paikoissa, hienoissa ravintoloissa ja ei-niin-hienoissa dumpling-kojuissa, ja kaikkea siltä väliltä. Shanghai Grandmother Restaurant antoi ensituntuman puikkoruokailuun, Bali Lagunassa pärjäiltiin lusikalla ja veitsellä, Shanghain parhaassa pihviravintolassa Ding Xiang Lu:lla sai sentään pihvin syödä ihan perinteisesti haarukan ja veitsen avulla. Heh, tosi hyvin onnistuimme huijauksessamme pöytävarauksesta pihviravintolaan: Raija-Liisa ja Risto luulivat viimeiseen asti, että olemme todellakin lähdössä jonnekin, kunnes käänsin uunin päälle ja otimme pihvilihat ja paistinpannut esiin! Hääpäivänämme nautittiin thaimaalaista ruokaa Thai Galleryssä, kuohuviinin kera, mukavasti sukkasillaan, jalat pöydän alle katetuilla tyynyillä.
Myös pieni häivähdys kiinalaista byrokratiaa ja asioiden "hoitumista" tuli tutuksi kun suoritimme junalippujen ostoa ja vieraiden rekisteröitymistä. Poliisilaitoksen virkailija ei saanut ihan hirveesti sympatioitamme, kun jälleen kerran keksi vaatia erilaisia dokumentteja, tällä kertaa sellaista, mitä ei ole mahdollista saada. Hän halusi selkeästi vain meistä eroon, ja kävimmekin sitten suorittamassa rekisteröinnin Community Foreign Affairs toimistossa, jossa se ystäväni Suen avustuksella sujui ilman mitään dokumentteja...
Viikonloppu menikin siis Pekingiin ja takaisin matkatessa, kts. edellinen tarina. Tulipa kokeiltua sekä hitaampi yöjuna mennessä, että 300km/h huiteleva vähän pikaisempi juna palatessa. Kiinan muuri ja MuTianYu oli kyllä ihan todella käymisen arvoinen paikka! Peking itsessään – no jaa... Mutta ainakin Pekingin paras Pekingin ankka oli ihan parasta!
Kiinan kieli kiehtoi varsinkin Ristoa, ja monta sanaa karttuikin jo sanavarastoon. Samoin kiehtoi HIENOT Shanghai maratonilta saamani mitali ja paita – taitaa Shanghai saada vieraat uudelleen syleilyynsä joulukuussa =). Siksipä oli hyvä jättää vielä joitain Shanghain nähtävyyksiä tuollekin reissulle. Matkalaukut saivat tällä kertaa kotimatkalle täytteekseen mm. urheiluvaatetta ja silkkiset makuupussin sisuslakanat, tännepäin tulleiden mm. keittokinkun, juuston ja salmiakkisuklaan tilalle.
Seuraava eksoottinen yhteinen retkemme tehdäänkin sitten tandemeilla, akselilla Orivesi - Keuruu!
P.S. Jostain kiinalaisesta (?) syystä kuvien lisääminen ei nyt juuri tänään (eikä eilen..) onnistu. Kiinalaisilla lehmänhermoilla varustettuna yritän joskus myöhemmin uudestaan.
Kommentit