Muistaakseni joskus 90-luvulla Suomessakin kaatoi ihmisiä petiin ”shanghailaiseksi” kutsuttu influenssavirus? Joku sellainen kaatoi kai minut viime viikolla. Tai ensin en suostunut kaatumaan, vaan yritin taistella vastaan pyöräilemällä 5h kaupunkipyöräilylenkin (French Concession), käymällä ostoksilla (räätälimarkkinat, silmälasimarkkinat, feikkimarkkinat...), ulkona syömässä (Gintei Teppanyaki).  Oireina olivat ensin kurkkukipu, päänsärky, lihassärky, vuotava nenä, jotka muutaman päivän jyllättyään muuntuivat yskäksi ja tahmeaksi edestakaisin lilluvaksi limamassaksi kurkun tukkona, ja poskionteloissa asti pullottavana räkämuodostumana.

Niin sitten kuitenkin kävi, että tauti otti ylivallan, ja jo yhden unettoman yön jälkeen (jonka vietin siis minä itse, ja Pertti, ja yskintäni taukoamattomuuden ja talomme äänieristykset huomioonottaen varmaan muutama naapurikin) suostuin menemään lääkäriin.
Diagnoosi jäi inansa epäselväksi, mutta ainakaan keuhkoista ja korvista ei (kai?) löytynyt mitään ylimääräistä.  Tohtorisetä oli sitä mieltä, että ongelma pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä, ja kirjoitti sitten varmuuden vuoksi melkoisen hevoskuurin pillereitä:  Anticol, Clarinase, Tylenol, Azithromycin, ja päälle vielä Yinhuang Hanpian! Heti ensimmäisen annostuksen jälkeen yskä loppui kuin seinään, ja räkä ja lima kurkusta katosi. Ja olokin muuttui heti paljon kevyemmäksi, tilulii, aivan kuin leijailisin ilmassa...

Eli jälleen kerran tuli todistettua, että aina ei voi voittaa. Minä kun niin kuvittelin vielä viimeiset päivät nautiskelevani Shanghain lämmössä lenkkeillen ja saleillen, ja kiertäväni vielä pari kamerakierrosta kaupungilla, auringonpaisteessa ja +30 lämmössä, välillä terassilla istuskellen ja ihmisvilinää katsellen. Kaikki mitä olen nyt jaksanut tehdä, on ollut yrittää inventoida tavaroitamme: mitä lähtee mukaan matkalaukuissa, ja mitä jää konttiin seilailemaan 6-7 viikoksi. Ja käydä harva se päivä Shanghai East International Medical Centerissä Dr. Jaesonin poppamieskäsittelyssä ja fysikaalisessa hoidossa, toivoen että olkapääni saataisiin jonkinlaiseen kuntoon.

No ja ihan vähän on vielä pitänyt kiertää viime hetken ostoksiakin tekemässä: ainahan se viime hetken paniikki (kuulemma) iskee, vaikka olisi kuinka hyvin valmistautunut? Vielä viimeisellä viikolla on teetetty mekkoa ja pukua ja paitoja ja silmälaseja ja tauluja, ja pitäisköhän vielä sitä, entä pitäiskö tätä...?

Matkalaukut on nyt kuitenkin jo koepunnittu, ja kontinpakkaajat tulevat huomenna aamulla klo 9:30, jonka jälkeen kärvistellään vielä päivä typötyhjässä huushollissa ja keskiviikkoaamuna lennetään kotosuomeen!

Juuri nyt on olo äitienpäiväbrunssin jälkeen pullea, mutta haikea! Kulunut vuosi on mennyt tosi nopeasti. Ja vaikka kaikki ei aina ole sujunut ihan putkeen, palaamme kuitenkin kotiin upeaa elämänkokemusta rikkaampana. Olen oppinut paljon ihmisten erilaisuudesta, ajattelutapojen ja kulttuurien eroavaisuuksista, ystävyydestä, parisuhteesta, suomalaisuudesta, ja ihan vaan erilaisesta arjesta. (nimim. vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaasuhellan ääressä.)

Muistelen kulunutta vuotta lämmöllä; muutama tuhat valokuvaani auttaa omalta osaltaan muistelemisessa..

Siitä, miten kaikki ei aina suju: eihän tämä kuvien lisääminen tänne näköjään onnistu edelleenkään... =) Mutta: ajattele positiivisesti: nettiyhteys toimii tänään!!