Huang-di eli Keltainen keisari oli esihistoriallinen kiinalainen monarkki, legenda ja kulttuurillinen sankari, joka kiinalaisessa mytologiassa on kaikkien kiinalaisten esi-isä.

Huangdi johti sotia naapurikansoja vastaan, ja onnistui pikkuhiljaa yhdistämään naapuroivien heimojen voimat yhdeksi suureksi heimoksi, josta kiinalaisen sivilisaation sanotaan saaneen alkunsa. Apunaan näissä sodissa hänellä oli Taivas, joka antoi hänelle tiedon taivaallisista rungoista ja maallisista oksista. Toisen kerran Taivas auttoi häntä kun vastapuolen johtaja puhalsi sankan sumun, joka sekoitti Huangdin armeijan suuntavaiston ja aiheutti sekasorron. Taivas antoi Huangdille tiedon etelään osoittavasta vaunusta, eli nykyisen kompassin esimuodosta. Näiden tietojen avulla Keltainen keisari voitti vihollisensa taistelussa. Tiedä sitten tuosta Taivaasta, taisi vaan olla melkoinen mietiskelijä ja keksijäpelle tuo Huangdi…

Huangdin elettyä 100 vuotta, hän sai kuolemattomuuden, vaikka hänen fyysinen elämänsä päättyi. Erään version mukaan lohikäärme laskeutui maahan, ja kuljetti hänet pois. Toisen version mukaan hän itse muutti itsensä puoliksi ihmiseksi ja puoliksi lohikäärmeeksi, ja lensi sitten pois.

Oli miten oli, Keltainen keisari on nyt tullut takaisin!

Lähes kaksi kuukautta paikallista elämää katselleena ja eläneenä olen nimittäin huomannut niin paljon yhtäläisyyksiä Pertin ja kiinalaisten välillä, että olen tullut siihen tulokseen, että Pertti on edellisessä elämässään ollut kiinalainen! Ja todisteeksi löytämieni esihistoriallisten valokuvien mukaan todennäköisesti siis juuri tuo kyseinen Keltainen keisari.

        

Kiinalaiset ovat kärsimättömiä. Kaiken pitäisi mielellään tapahtua heti. Hissiin mentäessä pitää jo saman tien painaa ovien sulkemisnappulaa, vaikka kaikissa hisseissä ovet kyllä sulkeutuvat hetken kuluttua ihan automaattisestikin. Mutta vasta hetken kuluttua, ei HETI. Ja jos kaikki ei tapahdu HETI, alkaa melkoinen jupina, joka tilanteesta riippuen voi äityä melkoiseksi kalabaliikiksi, jossa voimasanoja (tai mistä minä tiedän mitä sanoja, mutta siltä se kuulostaa…) ei säästellä, eikä äänenvoimakkuudessa pihtailla. Tämä pätee kaikkeen: tietokone- ja puhelinyhteyksiin, oven koodilukon avaamiseen, tai minkä tahansa teknisen laitteen toimintaan (=toimimattomuuteen).

Joko kiinalaisilla on kovin huono kuulo, tai sitten vaan muuten tykkäävät kuunnella musiikkia, mainoksia, omaa puhettaan ja kaikkea älämölöä ympärillään VALTAVAN LUJALLA. Minä olen jo miettinyt korvatulppien mukaan ottamista jopa ruokakauppaan: kaikki kymmenet eri konsulentit kun huutavat kilpaa mikrofoneihinsa ja yrittävät saada juuri oman tuotteensa kuulumaan ylitse muiden. Ja varmaan tästä ympärillä soljuvasta metelistä johtuen, tietenkin, kiinalaisten kännyköiden soittoääni on säädetty suunnilleen vähän yli maksimivoimakkuuden.

Kun kiinalainen syö, varsinkin riisiä, hän kumartuu pöydän päälle niin syvään, että vastapäätä istuva voi sujuvasti keskustella hänen päälakensa kanssa. Sitten kiinalainen ottaa riisikulhon toiseen kämmeneensä, mahdollisimman lähelle suuta, leuan alle, ja puikot toiseen käteen. Ja sitten alkaa riisin lappaminen suuhun – puikot käyvät taukoamatta, riisi katoaa kupista suuhun niin nopeasti kuin suinkin. Siinä ei paljon seurustella kun riisikuppia tyhjennetään! Eivätkä ole sitten kuulleet ruokailutavasta, että suu syötäisiin ensin tyhjäksi, ennen kuin sinne laitetaan lisää ruokaa? Tässä kohtaa täytyy myöntää, että Pertin väliaikaisella elämällä suomalaisena on selvästi ollut vaikutuksensa, koska osa peruskiinalaisista tavoista on näköjään unohtunut: kananluiden syljeskely samaan aikaan toisesta suupielestä ulos, kun toisesta suupielestä menee kananpaloja sisään, sekä syömistapahtumaan olennaisesti kuuluva äänekäs kröhiminen, rykiminen ja röyhtäily.

Ja se syöminen siis. Ruokahan ON maailman tärkein asia, päivän kohokohta, The Thing. Ja jos mistään muista aikatauluista ei välitetäkään, niin ruokatunnilta ei ainakaan voi myöhästyä. Ruokatunnin ajaksi pysähtyy kaikki: esim. poliisilaitokselle rekisteröitymään ei kannata mennä puolen päivän aikaan, koska silloin kaikki ovat syömässä ja mitään ei tapahdu silloin. Pankkiin ei kannata mennä vaihtamaan rahaa lounasaikaan: ensimmäinen virkailija jonka pakeilta aloitat prosessin (lomakkeiden täyttämiset, osoitteet, puhelinnumerot, passinkopiot, allekirjoitukset, punaiset pyöreät leimat) saattaa olla lähtenyt lounaalle sillä välin kun olet täyttämässä eri lomakkeita eri virkailijan luona, palataksesi jälleen takaisin ensimmäisen virkailijan luokse saamaan lopulta ne RAHAT. Ruuan ja syömisen tärkeyttä kuvastaa vanha kiinalainen tervehdyskin: pelkän ”Hyvää päivää” asemesta voit tervehtiä myös sanomalla ”Oletko jo syönyt”.

Monien kiinalaisten perusilme on vähän yrmeä: suupielet näyttävät kuin luonnostaan kääntyvän voimakkaasti alaspäin. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, ja luulla että kiinalaiset olisivat koko ajan vihaisia: se on vain kasvojen luonnollinen asento! Eikä sulje pois sitä tosiasiaa että hyvin suuri osa kiinalaisista on erittäin ystävällisiä ja avuliaita, tulevat mielellään juttelemaan ja kyselemään ja tarjoamaan apuaan ja neuvojaan esimerkiksi kaupungilla kävellessä. Vaikka Pertti epäilikin että joillakuilla saattaisi olla jotain muita ajatuksia mielessä… Yksinäinen mies tulee yksinäiselle naiselle kaupungilla ehdottamaan että hän voisi näyttää kaupunkia, jospa mentäisiin ensin vaikka drinkille…

Keisarimme täkäläisen mittapuun mukaan iso koko on jo omiaan herättämään kunnioitusta, lisäksi jos pukeutuu keltaiseen, kunnioitus lisääntyy entisestään – keltainen kun symboloi viisautta ja tietoa, valtaa ja hallintoa.

Harmittava takaisku on se, että jostain syystä keisari on unohtanut kiinan kielen!?? Niinpä se olen nyt sitten minä joka saan taistella mitään-muuta-kuin-kiinaa-ymmärtämättömien taksikuskien kanssa. Monellakohan kiinantunnilla joudun käymään ennen kuin taksi menee aina sinne minne haluamme?? Ensimmäisen tunnin oppien jälkeen luulin ääntäväni osoitteemme täydellisesti, mutta jostain syystä taksikuski luuli kuulleensa jonkun muun kadun nimen, ja lähti jossain vaiheessa ajamaan väärään suuntaan ja vielä suuttui kun aloin neuvoa, että tästä risteyksestä pitäisi minun mielestäni kääntyä oikealle… Jäimme pois taksista kesken matkan. Mutta onnistuneitakin matkoja on jo tehty, mandariiniksi ohjeistamalla!