2011 Toray Cup Shanghai International Marathon, 4.12.2011

Syyskauden juoksentelut on sitten saatu päätökseen, ja Shanghai puolimaraton juostu! Nyt on tyytyväinen olo. Mielestäni reenasin omaan kuntotasooni ja tavoitteisiini nähden oikeaoppisesti, omalla fiiliksellä. Aikaisemmin tänä vuonnahan en ollut (enkä moneen vuoteen muutenkaan..) juossut juuri lainkaan. Loppukesästä, elokuussa, kun keksin tämän hullutuksen, aloitin juoksureenit enemmän tai vähemmän säännöllisesti, pikkuhiljaa kilometrejä lisäten. Elokuussa 35km, syyskuussa 55km, lokakuussa 75km, marraskuussa 95km. Ja viimeinen viikko ennen koitosta pelkkää lepoa.   

Sunnuntaiaamulle oli luvattu +7 lämmintä ja melkoista tuulta, joten vaatetus hiukan arvelutti – olin kuitenkin tottunut vielä edellisviikolla juoksentelemaan topissa ja lyhyissä housuissa, +24 lämmössä!! Toinen arveluttava seikka oli aamun melko aikainen herätys: startti 7.30 Bundilta, joka tarkoitti sitä että herätys oli 4.45, lähtö kotoa starttipaikalle 5.45, että olin paikalla ohjeen mukaan 6.30.

Naapurin Jaana lähti onneksi huoltojoukoksi mukaan, joten sain lämmitellä kaikessa rauhassa verkkareissa ja fleeceissäni lähelle lähtöä. Tunnelma alkoi (sananmukaisesti) tiivistyä n. 45min ennen starttia, mutta löysin vielä nippanappa sen verran tilaa ympäriltäni, että sain riisuttua ylimääräiset kamppeeni pois. Kengännauhojen solmimisen jätin vähän liian myöhäiseksi, se menikin jo vaikeaksi. Tunnelma oli TIIVIS.

Aamu alkoi pikkuhiljaa sarastaa, aurinko hiipi esiin Pudongin pilvenpiirtäjien takaa, tuulesta ei ollut tietoakaan, ja lämpötilakin oli +11, eli sää oli itse asiassa mitä mainioin. Mutta pahus, Kiinan kansallislaulun sanat oli minulta jäänyt opettelematta: sehän vedettiin tietenkin antaumuksella juuri ennen lähtöä! Tunnelma lähtöviivalla tuhansien kiinalaisten ja muutamien länsimaalaisten kanssa puristuksissa oli aika ... hmm... mielenkiintoinen! Paniikkihäiriöstä kärsivä olisi saattanut saada kohtauksen... Lähtöluvan saatuamme ja muutaman askeleen otettuamme koko kiinalaisjoukko alkoi huutaa tasaista ”HA-HA-HA, HA-HA-HA”. Tämä kuulosti mielestäni jopa hiukan uhkaavalta: näin jo mielessäni kuinka jään tuhansien takaa ryntäävien kiinalaisten tallomaksi. Kiinalainen mentaliteettihan on ”minä itse ensin”. No en jäänyt, kaikki sujui yllättävän rauhallisesti, ja lähdön jälkeen tietä oli juosta melko leveästi: koko Bund oli käytössämme. Muutamat ensimmäiset sata metriä tosin piti juosta tiukasti eteensä katsoen, koska juoksijat heittelivät ylimääräisiä vaatteita päältään tielle, lähinnä kertakäyttösadetakkeja, joita heillä oli lähdössä lämmikkeenä.

Viimeistään Nanpu-sillalla tuli jotenkin epätodellinen tunne: koko pitkä ja korkea silta oli juoksijoiden käytössä, autoliikenne pysäytetty kokonaan. Ja siihen mennessä oltiin kuitenkin jo juostu 5km, eli oikeat juoksijat ja sunnuntaihölkkäilijät olivat jo erottautuneet, joten juoksijoita riitti koko pitkän sillan mittaiseksi letkaksi. Upea näky! Autolla ajettaessa en ollutkaan aikaisemmin pistänyt merkille kuinka KORKEA ja kuinka PITKÄ tuo silta oikeasti onkaan...

Juoksijoita oli kaikenikäisiä, kaikentyylisiä, kaikilla varustuksilla: kuka juoksi suorat housut jalassa (parasta päälle?), kuka paljain jaloin, metelöiviä radioita oli useilla tietenkin mukanaan. Yksi pienen pieni papparainen juoksi minun mielestäni täysin suorin jaloin (miten se on edes mahdollista??), mutta niin vain pyyhälsi minusta ohi!? Muutamista melko mustista ja melko pienirasvaprosenttisista miehistä näin ohikiitävän vilauksen.

Kaiken kaikkiaan oma juoksuni sujui hyvin: missään vaiheessa ei tuntunut äärettömän pahalta. Jossain 17-18km kohdalla iski hetkellinen epätoivo, kun syke huiteli melko korkealla, mutta otin muutaman kävelyaskeleen, ja sain sykettä laskemaan lähemmäs inhimillistä tasoa, ja sitten vaan pidempää askelta peliin! Positiivisinta oli se, että missään vaiheessa jaloissa ei tuntunut mitään kipua, kramppeja tai muita ylimääräisiä tuntemuksia, jotka olisivat vaikuttaneet juoksuun. 88% keskisykkeellä juokseminen kuitenkin alkaa jossain vaiheessa puuskututtamaan...

Ja täytyy sanoa että järjestelyt olivat kaikin puolin mallikkaat: kaikki toimi, reitti oli selkeä ja hyvin merkitty myös englanninkielisin opastein, koppalakkisia miehiä reitin varrella riitti (eksyminen ei ollut mahdollista...). Samoin maaliin tulon jälkeiset toiminnot sujuivat sutjakkaasti: täydellisesti merkatut pisteet mistä saat vesipullon ja snickers-patukan, mistä saat osanottotodistuksen ja mitalin (ja suveniirin! = sukat), mihin palautat ajanottochipin, ja saat 100rmb ilmoittautumismaksusta takaisin...

Sanoisinpa että kaiken kaikkiaan ihastuttavan ainutlaatuinen kokemus - melko lailla matkamuisto sieltä parhaasta päästä!

Shanghai puolimaratonin reitti: (21.0975 km)
Chen Yi Square, the Bund at East Zhongshan No. 1 Road, Shanghai (starting line) → East Zhongshan No. 1 Road →East Zhongshan No. 2 Road → South Zhongshan Road → Nanpu Bridge →Off-ramp at Pusan Road → South Pudong Road → Huafeng Road → Xueye Road → Xueye No. 2 Road → Expo Pavilions Road → Yaohua Zhi Road → Yaohua Road → Yaolong Road → Xueye No. 2 Road → North Changqing Road → Guozhan Road → Expo Pavilions Road → Bocheng Road → Shanggang Road → Guozhan Road → Expo Avenue → Yaolong Road → Yongyao Road → Gate 2 of Shanghai Oriental Sports Center (finishing line)

Niin, ja se aika oli siis 02:11:32, sillä nyt ei voi kehuskella muuta kuin itselleen. Mutta kelpaa mummulle. Tavoitteenahan oli ensinnäkin juosta se läpi, ilman että huoltoauto kerää kyytiin (3h aikaraja..). Toinen, itsellekin salainen tavoite oli juosta parempi aika kuin se ainoa edellinen virallinen puolimaratonini v. 2003. Ja molemmat toteutuivat.

Tosin, tämä juoksuun osallistuminen tarkoitti siis sitä, että itsenäisyysjuhlat yli 300 Shanghain suomalaisen kanssa jäivät juhlimatta. Elämä on valintoja. 

Ja selvishän se osanottajamääräkin, Shanghai Daily kertoo: 26000 osanottajaa!!

Runners cross the Nanpu Bridge yesterday during this year's Toray Cup Shanghai International Marathon. One in five of the 26,000 participants in the annual event that included a full marathon, half marathon and fun run were expatriates.