Täällä kun lähtee käymään lähikaupassa, voi tylsästä sateisesta ruokakaupparetkestä koska tahansa tulla jännittävä seikkailu. Koskaan ei tiedä mihin törmää. Kuten viime viikolla LianYang Carrefourissa, jossa yleensä käyn ruokaostoksilla.

Jo Thumb Plaza –aukiolle tullessani näin että Carrefourin ovelle oli kertynyt ihmisiä, siis tavallista enemmän ihmisiä. Ensin luulin että joku on saanut sairaskohtauksen tai jotain, koska pari raavasta miestä kantoi itkevää ja kirkuvaa naista sisälle. Tultuani lähemmäksi seuraavaksi luulin, että kyseessä on joku näytelmä tai performanssi, koska ”osallistuvat ihmiset” olivat pukeutuneet valkoisiin kaapuihin ja päänauhoihin. Huutava nainen kannettiin sisälle kauppaan, ja hänet laskettiin maahan makaamaan, poikittain käytävälle, josta yleensä tullaan kaupasta ulos, ellei ole mitään ostoksia. Eli hän blokkasi tämän kulkureitin. Ja itki hillittömästi, silmät turvoksissa ja punaisena, ääneen voihkien.



Ladatessani aulan kioskissa puhelimeeni lisää puheaikaa seurasin kun muut kaapupukuiset järjestäytyivät kankaasta tehdyn banderollin kanssa blokkaamaan kaupan sisääntuloaukon. Eikä ostoskärryjä ollut missään. Siinä vaiheessa päättelin kyseessä olevan jonkinlaisen mielenosoituksen.





Kukaan Carrefourin henkilökunnasta ei tehnyt elettäkään häätääkseen heitä pois, vaikka vartijoitakin aina pyörii ihan kiitettävästi paikalla. Asiakkaat yrittivät vaan parhaansa mukaan puikkelehtia sisään kauppaan pienestä rakosesta näiden kaapuihmisten välistä. Niin minäkin. Ja tyytyä sisäpuolella kaupassa oleviin koreihin, kun ei ostoskärryjä ollut saatavilla.

Sillä välin kun olin sitten tehnyt ruokaostokset alakerrassa, osa näistä kaapuilijoista oli tullut liukuportaiden alapäähän: vanhemmalla naisella oli kädessään valokuvasuurennos miehestä. Edelleen kaikki olivat hyvin surullisen/vihaisen näköisiä, levittivät valkoisia lakanoita lattialle ja ilmiselvästi halusivat tuoda jotain julki. Häkkyräilliteraatille suomalaiselle vaan ei selvinnyt mitä. Päättelin että joku on varmaan kuollut, ja häntä surraan.



No, sen verran jäi asia vaivaamaan, että ongin myöhemmin selville mitä siellä oli tapahtunut (kiitos En Xue): juuri tässä kyseisessä meidän LianYang Carrefourissa oli eräs 59-vuotias kärrymies (jotka keräilevät siis ostoskärryjä pihalta takaisin kauppaan) pakotettu yksinään työntämään 57 ostoskärryä kerralla, johtajan kiellettyä ketään auttamasta häntä. Tällöin tämä 59-vuotias mies oli tuupertunut taakkaansa: menettänyt tajuntansa, viety sairaalaan ja kuollut siellä. Nyt nämä sukulaiset vaativat Carrefourin johdolta jonkinlaista selitystä tapahtuneesta.

Silti taaskin pitäisi lähteä Carrefouriin ruokaostoksille. En vaan millään viitsisi kun sataa taivaan täydeltä.