Viime viikonloppuna osallistuimme ensimmäistä kertaa pyöräilyporukan retkelle, joita Bill (am.) ja Jane (ch.) järjestävät melko useinkin. Viikonloppuretkiä milloin minnekin Shanghain ympäristöön, varsinkin paikallisten juhlapyhien aikaan – Shanghai get-away-retkiä siis. Tällä kertaa kohteena oli Shaoxing, koska siellä piti tapahtuman sunnuntaina paikallinen Pirkan pyöräily, eli 225km.

Pertti oli ilmoittautunut koko matkalle, minä olin luvannut polkea sen verran kun jaksaisin/viitsisin, ja toivoin, että sen jälkeen saan bussikuljetuksen takaisin hotellille. Olin antanut itselleni ymmärtää että tämä olisi mahdollista. Ehkä 75-100km? Sääennustus sunnuntaille ei tosin näyttänyt kovin hyvältä: luvassa sadetta.

Shaoxing on (periaatteessa) 2,5h bussimatkan päässä Shanghaista etelään, kuuluisa riisiviinistään ja kanavistaan. Temppeleitä, järviä (mm. Mirror Lake), puistoja. Ohjelmassa patikointia, uintia, pyöräilyä, kanavatour, vierailu vanhassa Shaoxingin kylässä.

”Periaatteessa 2,5h” tarkoitti sitä, että menomatkaan kului käytännössä 4,5h, koska joku muukin oli keksinyt yrittämään Shanghai get-awayta, eli Shanghaista ulos vievät tiet olivat kaaosmaisen ruuhkaisia, autojonot matelivat ja välillä jopa pysähtyivät. Muutamia rajun näköisien kolareiden jälkisiivouksiakin jouduimme matkalla näkemään.

Olimme suorittaneet huolelliset valmistelut ennen retkeä: Pertti tankkasi hiilihydraatteja pari päivää, eli ruokana pastaa pastaa ja pastaa. Energiageelejä tai –patukoita yritin turhaan metsästää muutamasta pyöräilyyn erikoistuneesta likkeestä ja muutamasta supermarketista. Jouduimme kuitenkin tyytymään eväspuolella epämääräisiin välipalakekseihin ja suolakurkkuihin. Parempi sekin kuin ei mitään.

Perjantai-iltana tihkusateessa poljimme pyörät Billin garageen odottamaan lauantaiaamun aikaista pakkaamista. Taksilla takaisin kotiin, ja lauantaiaamuna samaan paikkaan taksilla jälleen, reppujen ja pakaasien kanssa: kypärät, kengät, juomapullot ym kahden päivän pyöräilytamineet. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen bussin lähtöä (7.30), auttamassa pyörien huputtamisessa ja bussiin lastaamisessa.

Pyöriä bussiin pakkaamassa

 

Bill, Jane ja Kenneth, järjestävä organisaatio by SISU

 

Ja se matkan varsinainen huipennus tapahtui sitten bussimatkalla, hyvän kyytiä kohti Shaoxingia ajettuamme: Bill kertoi, että tapahtuma on sateen vuoksi peruttu!! Koko matkan Shaoxingiin ajaessamme kyllä satoikin, mutta SILTI?? Olimme kuitenkin lähteneet mukaan vain ja ainoastaan pyöräilytapahtuman vuoksi. Toisaalta, ehkä meitä ei kuitenkaan vielä harmittanut puoliksikaan niin paljon kuin saksalaista Reinhardia, joka tuli lentäen Pekingistä työmatkaltaan vartavasten Shaoxingiin kuulemaan että pyöräilyä ei järjestetäkään.... Lounaan syötyään Reinhard suuntasikin suorilta kotiin Shanghaihin!!

Jotain tällaista meillä siis oli mielessä....

 

... ja tällaiseksi se sitten muuttui....

 

Ala-aulan baari oli ihan viehättävä

 

Majoituttuamme ensin Mirror Lake hotelliin, kävimme tutustumassa paikalliseen riisiviini”tehtaaseen”, joka näytti juuri siltä, että maailmansivu meillä on tätä näin tehty, ja tullaan aina tekeen – ihan turha tulla meille puhuun mistään nykyaikaistamisesta... Tehtaan omistajan puheesta tuntui jopa Shanghain kiinalaisten olevan vaikea saada selkoa – tulkkeja meillä oli muutamiakin, jotka sitten yhdessä koittivat pähkäillä, että mitähän nyt mahdettiin tarkoittaa. Kuulimme ja näimme kuitenkin riisiviinin tekoprosessin, ja saimme maistiaisiksi muutamaa eri vuosikertaa. Nuorimmat olivat suoraan sanottuna aika kamalia, mutta mitä vanhempiin päästiin, sen maukkaampia ne olivat: 30v vanha maistui oikein maukkaalle sherrylle. Viinejä säilöttiin isoissa ruukuissa, joiden korkit oli tehty kuivatetusta savesta. Me saimme siis maistella ihan aitoa tavaraa - täältä viinit lähtevät maailmalle pullotettavaksi, jolloin niihin samalla lisätään ties mitä lisäaineita.

Riisiviinihöyryissä

 

Riisiviiniruukkuja

 

Sisukkaasti yritimme ymmärtää mitä meille kerrottiin viinin valmistusprosessista...

 

... vaikka keli oli kostea, ja osaa väestä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa...

 

Hauska yksityiskohta riisiviini”tehtaassa”: ränsistyneitä rakennuksia höyrystystynnyreineen, laitteineen ja ruukkuineen oli alueella monia, ja vanhimmat, arvokkaimmat viinit oli säilötty perimmäisiin rakennuksiin, jonne kulku oli paikallisen kangastehtaan läpi kävellen... Lähes aitoa Burberryä näytti pukkaavan melkoista vauhtia... =)

The real thing...?

 

Kenneth (vas) ja riisiviinitehtaan ylpeä isäntä (oik)

 

Sateisessa Shaoxingissa riisiviinitehtaaseen tutustuminen olikin ainoa ohjelmanumero, ruokailujen lisäksi. Ei viitsitty jäädä tallusteleen kaupungille, kun vettä tuli paljon ja maahan asti, kadut olivat yhtä lätäkköä.

Sataa sataa ropisee, tili tili pom

 

Illallinen syötiin porukalla hotellin lähellä olevassa kippolassa. Jokin vilahti jaloissa pöytien välissä – mutta onneksi se olikin vain pikkuinen kissa... Pöydät eivät olleet maailman siisteimmät, katon rajassa pörräsi kärpäsiä ym, ilmastointi ei toiminut, eli oli aika tuskaisen kostean kuumaa. Mutta, jälleen kerran: ruoka oli todella hyvää!! Ja olut kylmää.

Silta iltahämyssä

 

Kun kerran järjestettyä pyöräilyä ei ollut, päätimme tehdä ihkaoman pyöräilyn, sään salliessa. Jonka vuoksi Bill lähetti sunnuntaiaamuna klo 04:45 tekstiviestin kaikille halukkaille, että miltä keli näyttää. Keli näytti hyvältä, joten kun kerran joka tapauksessa heräsin Pertin touhaamiseen, niin varustauduin pyöräilykamppeisiini minäkin, klo 5:30 lähtemään. No okei, en ollut ihan hereillä vielä siinä vaiheessa, mutta ajattelin että herään matkalla... MUTTA. Tuon 45 minuutin aikana sade kuitenkin yltyi, eli yhteisestä päätöksestä ei kuitenkaan lähdetty liukasteleen vuoristoon. Olin siis herännyt, noussut, pukeutunut, ja kroppani vastusteluista huolimatta valmiina polkemaan aamulla klo 5:30, ja sitten minulle kerrotaan että turhaan. Huoh.

* Yrittää näyttää hymyilevää * vaikka ihan hiukan v-tuttaa klo 5:30...

 

Otin kuitenkin kypärän pois ennen kuin nukahdin takaisin.

Aamupalan jälkeen sade taukosi, ja uusi yritys pyörien päälle. Niillä, jotka enää jaksoivat ajatella pyöräilyä - osa oli jo luovuttanut ja lähtikin patikoimaan läheiseen puistoon. Minä ja 8 muuta jätkää (!) lähdimme kohti mäkiä. Ensimmäiset 10km oli tasaista, sen jälkeen kiivettiin ja lasketeltiin ja kiivettiin ja lasketeltiin. En taaskaan oikein tykännyt kummastakaan osuudesta. Alamäissä kun oli pakko jarrutella: koskaan ei voi tietää tuleeko seuraavan mutkan takaa esim kuorma-auto, joka on lastattu niin leveään kuormaan, että ohi ei juuri mahdu. Niin kuin yhden mutkan takaa sitten tulikin. Muuten oli miellyttävää: liikenne oli vähäistä, ilma raikasta, maisemat vuorineen ja laaksokylineen muistuttivat hiukan Mallorcaa.

Miksi kaniini on niin tuskaisen ja hikisen näköinen...? Onko pakko aina pyöräillä pelkässä äijäporukassa ja liian lujaa??

 

Toiset harrastaa vaan hyötyliikuntaa sunnuntaisin

 

Aikataulu ei kuitenkaan antanut myöden kuin reilun 40km pyöräilyn (vaikka jätkät veti aika lujaa, ja minä raukka pieni puuskutin perässä...), koska piti olla puoliltapäivin luovuttamassa hotellihuonetta, ja siitä sitten lähdössä köröttelemään kohti Shanghaita. Paluumatkalla oli vielä tarkoitus poiketa yhdessä vesikaupungissa, mutta mukana olleet lapsiperheet äänekkäästi äänestivät meidän tulevän suorinta tietä kotiin.

Ja ei kun pyörien pakkaus takaisin bussiin

 

 

Kaikenkaikkiaan ei siis ihan sellainen reissu kuin oli tarkoitus, itse asiassa ei sinne päinkään. Voisi melkein sanoa että paska reissu mutta tulipahan tehtyä.

Hah, ja se pyöräilytapahtuma on kuulemma siirretty ensi viikonloppuun....

 

P.S. Mirror Lake hotelli oli kaunis ja viihtyisä!!

Hissin ovi

 

Portaikko