Olipahan tässä pieni tauko Pudongin tarinoissa, kun mummu ja vaari kävi kesälomailemassa Suomessa. Melkoista kiirettä piti, vaikkei, sori vaan, voitu edes yrittää nähdä kaikkia sukulaisia ja ystäviä ja tuttavia! Yllättäen meidän n. kolmen viikon kesälomamme ajaksi oli osunut mm. äitin ja isän sänkyjen kuljetuksia kotoa mökille ja mökiltä kaatopaikalle, sekä Milkan muutto Tampereelta Hämeenlinnaan. Molemmat aiheuttivat hiukan aikataulujen ja autojen säätöä, ja hauisten ja peräkärryjen reenaamista. Kaikista selviydyttiin kai suunnilleen kunnialla, ja vielä Tour De Tampereen Maisematourikin ehdittiin polkeen, vaikka välillä minuuttiaikataulu meinaskin olla liian tiukka tuntuakseen lomalta. Aamukahvit Tammelantorilla, munkkikahvit Pyynikin näkötornilla, grillailua, saunomista, pyöräilyä tandemilla ja yksinpyörillä, terassin pesua ja käsittelyä, hölkkää, rapujuhlat ja mahjongia Viljakkalassa, Juicea Palatsissa, Le Havrea Niagarassa, viikonloppua mökillä, sukulaisten ja ystävien tapaamista vähän siellä ja täällä.  

Paljon siis ehdittiin, oikeastaan ainoa mikä jäi suorittamatta oli Tampereen jollain terassilla istuskelu. No, omasta terassista nautittiin senkin edestä, ja eipä noi terassikelitkään enää olleet parhaat mahdolliset. Syksyn koleushan se jo iski niskaan. Kyllä täytyy sanoa, että vaikka vähän melkein syksystä tykkäänkin, niin ei ihan jatkuva sade ja +13 lämmintä ole kuitenkaan ihan ykköstä.

Pikkuista Iida-Sofiaa nähtiin monta kertaa, pitihän mummun päästä taas vähän nuuskiin vauvantuoksua. Vaikka en edelleenkään myönnä mitenkään asiasta täydellisesti seonneeni. Noin pienessä vaan näkee kaikki muutokset jo pienessä ajassa: pää pysyy jo pystyssä omin voimin, selältään on kiva kiepsahtaa melkein mahalleen, varpaita (vaikka sukkahousunkin sisällä) on kiva imeskellä, ja hymy on herkässä jos on vatsa täynnä velliä ja mangososetta. Taitaa tämä tyttönen jo juosta vastaan kun tulemme jouluna seuraavan kerran pikaisesti poikkeamaan??

Kotisuomessa valokuvausharrastus keskittyi tasan yhteen pampulasilmäiseen tyttöön: Iida-Sofia edestä, Iida-Sofia takaa....

Milkatädin vihreässä kasvatuksessa

 

   

 

Nyt olemme siis tukevasti takaisin Shanghaissa jälleen. Normaaliarkeen pääsee näköjään ihan hetkessä: Pertti lähti samantien työmatkalle Baoyingiin, pankissa rahanvaihto kesti 45 minuuttia ja ravintolassa tilausta vastaanottanut tarjoilija totesi tilatusta ruokalajista että ”maybe not have”. Verhoasentaja sen sijaan soitti yllättäen ovikelloa ja kävi laittamassa tilatut uudet verhot paikoilleen! Kuumaa ja kosteata on edelleen, +32, ”tiikerin viimeinen puraisu” kuulemma menossa, mutta aurinko paistaa SINISELTÄ taivaalta!

Seuraavaksi pitäisi sitten saada kuntoon asunnon vuokrasopimuksen uusiminen, ja kaikkien siihen liittyvien asioiden, korttien yms päivittäminen, ja keittiöön luvatun uunin saaminen paikoilleen ja toimintaan! Sihteeri töihin siis..