Vähän yli viikko ollaan siis nyt hengitetty Suomen ”raikasta” ilmaa. Aivan järkyttävä siitepöly peittää alleen kaikki tasot myös sisätiloissa, kun innoissamme puhtaasta ilmasta kaikki ovet ja ikkunat on auki joka suuntaan ja koko ajan.
Koti odotti pölyisenä, autiona ja tunkkaisena, ja muutama päivä meni ihmettelyssä että mitähän tavaroita meillä täällä nyt oikein onkaan, ja missä ne on. Etupihan bonsaimäntymme oli väsynyt meitä odottamaan, ja makasi raukeana maaten terassilla, eli metsurihommia oli tiedossa heti ensimmäisenä. Muutenkin piha näytti juuri niin asumattomalta kuin se oli ollutkin: nurmikko näyttää lähes kuolleelta, ellei n 40cm voikukkia oteta huomioon, autotallin ovi huutaa maalia pintaansa, terassit molemmin puolin kaipaavat käsittelyainetta... Terassikalusteilla ja grillivierailla ollaan saatu vähän eloa pihaan. Ja naapureiden mielestä se on mukavaa!
Pikkutirppanamme Iida-Sofia ei huomannut vierastaa yhtään, skypepuheluilla voi siis mitä ilmeisimmin onnistuneesti hoitaa etämummuutta =).
Piilossa pöydän alla
Iida-Sofia auttaa mummua järjestelemään keittiön laatikot uuteen uskoon.
Sopeutuminen Suomen arkeen on vielä meneillään, asiat vaativat totuttelemista myös tähän suuntaan. Outoahan täälläkin on.
Niin kuin se, että on ollut aika kylmä, vaikka on muka toukokuu. Ja se, että ihmisiä on joka paikassa niin vähän, ettei tarvitse kaiken aikaa tulla tönityksi ja etuilluksi.
Puhelimeen voi kotona puhua ihan missä vaan, ilman että puhelu pätkii ja katkeaa, eikä siinä ainoassa paikassa olohuoneen parvekkeen edessä. Ihmiset eivät HUUDA puhelimeen.
Ymmärrän kaikkien vastaantulevia ja ohikulkevien ihmisten puheen, siis oikeesti joka sanan, enkä vain bongaa innoissani niitä sanoja jotka ymmärrän. Enkä voi enää edes leikkiä etten ymmärrä, kun joku selittää jotain epämielenkiintoista.
Mopot ja polkupyörät ajavat ainoastaan tien oikeaa puolta, kaikki samaan suuntaan, eikä katua kävellen ylittäessään tarvitse varoa joka suunnasta singahtavia äänettömiä sähköpyöriä ja –mopoja.
Täällä on kovin hiljaista. Järvivesi ei olekaan ruskeanvihreää. Ja taivas on sininen.
Luulen, että totun taas tähänkin arkeen, koska olen hyvin flexiibeli. Toistaiseksi asioiden hoito ja järjestely (sekä omien että lähisuvun) on täyttänyt päivät ihan liiankin kanssa. Silti aina välillä on ollut myös aikaa kiukan haikeana muistella Shanghain arkea ja lämpöä. Haikeus lisääntyi Amazing Race Shanghai –jaksolla, joka lähti ihan kotinurkilta, Science and Technology Museumin aukiolta. Jossa kilpailijat järjestään menettivät hermonsa englantia osaamattomien taksikuskien kanssa, ja tuskastuivat ihmispaljouteen YuYuan Gardenissa - HAHAA =)
Pirkkalasta Pudongiin, ja Pudongista Pirkkalaan – ympyrä on sulkeutunut ja tämä vuodatus loppuu nyt ja tähän.
Kaikkien kauppojen äiti
Kommentit